Elämä on onneksi paljon muutakin kuin matkailua... Indokiinan turneen jälkeen oli ensimmäisenä mielessä lepo.. Heti sen päälle työ ja raha-asiat.. Puuhaa riitti ja vanha mersuriepu sai kuljettaa isäntää pitkin poikin.. Onneksi ennen reissua tuli harrastettua asioiden etukäteissuunnittelua, ei ollut ihme ylläreitä edessä... Se siitä..
Kevään eteneminen ja jäiden lähtö joesta on asia jota vuodesta toiseen tulee seurattua... Nyt pääsin häpeäksen ennustamaan "Ei tule kunnon kevättulvaa, jäät mätänee paikalleen". Tulvan suhteen olin niin väärässä kuin ihminen olla voi.. Ei ole vuosiin joki noussut noin korkealle mitä se nyt nousi.... :) . Heti kohta kun enimmät jäät olivat seilanneet alas alkoikin verkottelu aika.. Olen kotitarvekalastaja melko puhtaasti... Pyydän verkoilla.. Pyrin käyttämään saaliini hyödyksi... Käytän suht suurisilmäisiä verkkoja, ei tarvi niin paljoa nostaa pikku sinttenjä.. Airon lavat notkolla piti tulvivan joen yli vetää, kohti vakiintuneita kalapaikkoja... Ahventa ja haukea on tullut ruokapöytään ja pakkaseen... Muutama lahnakin on kurkistellut pyydyksiin, mutta vielä ei ole niiden aika.. Kesäkuun alkupuoli on se aika jolloin lahna virkkuu...
Perinteinen saaristolaismallin savu-uuni on minulle varsin soppeli... Savustan kohtuu suuria määriä kerrallaan.. Haluan kalan olevan herkullista ja rakenteltaan oikeanlaista.. Savulaatikolla se ei tahdo onnistua, mutta isolla pienen aitan kokoisella kaappisavustimella se on varsin helppoa... Kunhan tekee asiat kuten pitää... Kuivatus, kypsennys, savustus... Siinä iskusanat...
Kaksi uunillista olen ahvenia savustellut ja toistaiseksi olen ollut tulokseen tyytyväinen.. Lahnan savustuksessa sitten veri punnitaan..
Tämän viikon olenkin elänyt lähes savuahvenella, lämpimillä kasviksilla ja turkkilaisella jogurtilla... Rouva on Roomassa ja en ole juuri villiintynyt kokkaamiseen... Sitäpaitsi, tämä nautinnan alla oleva savustus satsi onnistui poikkeuksellisen hyvin... Noin 40 kohtuukokoista ahventa ja vaikka itse kehunkin on maku todella kohdillaan :)
Parsaa
Tänään havahduin kauppareissulla... Parsa on kevään herkku... Siispä vihannes/juureshyllylle etsimään... Saakelin kuustoista... Vihreää parsaa ei ollut, mutta onneksi oli vaaleeaa... Kyllä se tähän hätäään menettelee... Ruohosipulia vielä lisäksi ja tietysti maitoa valkokastikkeeseen...
Parsaa ja munakastike
Nippu parsaa... Kuori parsa ja poista tyvestä noin tuuma puumaista juuriosaa..
Kastike:
Kasarin pohjalle noin 3 ruokalusikallista voita sulamaan (varo ruskistumista) sekaan vehnäjauhoja vajaa desi.. sekoita, etteivät paakkunnu... lisää pikkuhiljaa noin 1/2 l maitoa... Kuumenna hiljakseen.. sekoita, ettei pala pohjaan... hyvin kevyellä tulella noin 20min...
Maustaminen: Noin puoli teelusikkaa suolaa, hieman valkopippuria
Kun kastike on valmis sekoita joukkoon kaksi kovaksi keitettyä munaa, jotka tietysti pilkot pieniksi paloiksi ennen sekaan heittämistä..
Parsat keitetään väljässä, suolalla ja voinokareella terästetyssä vedessä... HUOM!!! Ei keitetä lötköksi.. Keittoaika on noin 1-3min.. Noin parin minuutin keittämisellä onnistuu varmasti.. Keitetyt parsat nostetaan kattilasta talouspaperin päälle hetkeksi valumaan..
Lautaselle sitten parsaa.. päälle reilusti muanastiketta ja kastikkeen koristeeksi ruohosipulia...
Voin taata, että on todella hyvää... Aito kevään herkku..
Ainesosat:
Nippu parsaa (mieluiten vihreää)
voita 3rkl
vehnäjauhoja vajaa desi
maitoa ½ l (laktoosiongelmainen ottaa sitten hylaa)
ruohosipulia
suolaa, valkopippuria
