sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kevytvarusteilla itäkairassa elokuussa 2019. Osa 3

Kaikki päättyy aikanaan..
Heräsin Tahvon tuvalla joskus 7 aikoihin. Aamutoimet ja pakkaaminen. Vieraskirjaan merkinnät ja taipaleelle. Lähdin ensiksi Jaurun vartta alavirtaa kohti.. Hetken matkan päästä menee poroaita joen yli. Olin sen verran uteliaana, että halusin nähdä onko siinä poroaidan vieressä jokea ylittävä poromiesten mönkijäsilta vielä kuljettavissa.
Sillan parasta ennen päiväys oli jo takanapäin. Melko huteran näköinenhän se oli. Ruohikosta kuitenkin näki, että tämänkin suven aikaan on mönkijällä siltaa myöden menty yli. Varmuuden vuoksi löysäsin repun lantiovyön ja rintaremmin kun lähdin varovaisesti hiippailemaan yli. Uintireissu valjaat kiinni saattaa olla turhankin ikävä kokemus. Ylitys meni kuitenkin asiallisesti. Silta ei romahtanut ja parhaani yritin, ettei kengät lipsuisi.
Jos totta puhun. Sillan ollessa tuossa kunnossa en matalan veden aikan siitä menisi. Noin parisataa metriä ylävirtaan on helposti ylitettävä kahluupaikka..


Keli oli leppoisa ja reitti helppokulkuinen.  Aluksi sai tietysti ponnistella vastamaahan kun nousi kohti Auhtijoenselkää. Kyllä siinä muutama hikitippa irtosi, mutta helppo oli kulkea kangasmaastossa polkua myöden.
Auhtijoen selän päälle päästyäni pysähdyin huokaisemaan. keitin lämminkuppilounaan ja kahvit. Sitten vielä puolen tunnin nokoset pilven lampaita katsellen.


Reissu ei etene maaten. Siksipä reppu selkään ja taipaleelle. Kartasta arvioin, että hyvällä tuurilla olen sellaisella kantilla, että puhelimeen voi löytyä kenttää. Pykälää löytyikin, sain soitettua kotiin kuulemiset ja kerrottua, että kunnossa olen.
Kohta tämän jälkeen tuli kaksi poromiestä mönkkäreillä vastaan. Stopattiin jutulle ja eiköhän siinä puolisen tuntia rupateltu. Seuraavan kerran pysähdyinkin vasta Irtonais-Auhtissa ruokatauolle.Kuivattua perunaa, -sipulia ja -jauhelihaa,sekaan vielä pikkupussukka pippurikastiketta.. Aivan kelvollinen ateria.piti nälän loitolla ja makukin oli asiallinen.
Olin varautunut yöpymään siinä polun varressa, mutta voimia tuntui riittävän. Jatkoin siis taivallusta kohti Marivaaraa. Sain repun autoon ilta 7 aikoihin. Olo oli kohtuullisen virkku. Ystävälläni on kämppä lähellä Kemihaaraa. lähdin ajamaan sitä kohti metsäautotietä pitkin. Nyt oli poroja liikkeellä kohtuullisen runsaasti. Piti olla koko matkan varuillaan. Nukuin yön kaverin saunakamarilla ja seuraavana aamuna alkoikin kotimatka. Ensin Savukoskelle ja sieltä kohti etelää. 
Yleisiä havaintoja:
-Polkujuoksukengät on erinomainen jalkinevalinta, korpilapissakin.
-Kaasun kulutus pysyi varsin vähäisenä. Otin matkaani edellisreissulta jääneen 200g kaasupullon ja repussa oli varalla toinen samanlainen. Keitin kaikki keitokseni kahta kämpällä keitettyä ateriaa lukuunottamatta tuolla vajaalla 200g patruunalla. Varapatruuna jäi kokonaan käyttämätta.
Jatkossa otan näin kesäaikaan 2kpl 100g kaasupatruunoita(jos jostain syystä toinen patruuna pääsee vuotamaan on vielä toinen jäljellä). Tarvittaessa sitten säännöstelen kaasun kulutusta tai kokkaan nuotiolla.
-Voita kului n 80g/päivä
-Näkkäriä 10 palaa/päivä
-lämminkuppia 1 pussi/päivä
-päivän mittaan join pari kupillista murukahvista sekoiteltua kahvia. Pieni minigrip pussillinen murukahvia riitti koko reissulle.
-ruoka-annokset perustui kotona kuivattuihin aineksiin. Ruoka riitti hyvin. Olisin pystynyt jämäeväillä vielä pari päivää reissaamaan..