Reissuun jälleen

Pitkä kuiva kausi.  Tuli korona, jäätiin molemmat eläkkeelle.  Elämäntilanne muuttui.  Riitta jatkoi työtään yksityispuolella,  mutta minulle tuli kokonaan uusi elämä.  Hetken jo ajattelin jääväni päätoimiseksi eläkeläiseksi,  mutta niin vain kävi,  että tuttujen vihjeistä hakeuduin turvallisuualalan hommiin.. Järjestyksenvalvojan kortti.  Ensimmäiset työt Hakametsän hallissa,  sitten Nokia Areenalla,  kohta tuli kuvaan Tampere talo ja osaaminen kun karttui tuli ravintoloiden ovella työskentely.  Hurjan mielenkiintoista työtä.  Asiakaspalvelua jossa kohdataan monenlaisia ihmisiä,  monenlaisia tunnetiloja.  

Uusi mielenkiintoinen työ piti otteensa ja niin vain reissusuunnitelmat siirtyivät.  Riitta kuitenkin huomasi,  että interrail täytti 50v ja oli hyvä tarjous.  Siihen tartuttiin,  ostettiin 1. Luokan liput.  Meni kuukausia lähdön odotteluun..  Nyt on kuitenkin hetki lyönyt.  Rinkka on pakattu ja kohta taas ollaan tien päällä.  Ensin junalla Turkuun,  sieltä lentäen Danzigiin ja sieltä raiteita pitkin seikkailuun..  Tänään käytiin VR palvelupisteellä hakemassa uskon vahvistusta.  Huomenna vielä Nokia Areenalla jääkiekkopelissä JVnä.  Torstaina junaan ja taipaleelle..  Heips maailma, täällä tullaan. 

 

Tekasimpas kaarisahan

Reppureissulla olen pitänyt aina mukanani jonkun sortin työkalua jolla saa tehtyä laavukepit, polttopuita, jorpakon ylityspuun, tai muuta tarpeellista. Kesäreissulla saattaa pelkkä puukkokin riittää, mutta on se tarpeettoman keponen työkalu jos vähänkään tukevampaa puuta aikoo katkaista.
Ennen pidin riittävän pitkällä varrella varustettua kirvestä tai vesuria repputyökalunani. Molemmat toimivat, mutta painoa tulee kilon verran. Yksinkulkijalle kirves on myös riskaapeli. Jos sen kanssa saa tehtyä vahingon itselleen on syvällä korvessa vitsit vähissä..
Olen jo muutamia vuosia kesäreissuilla kokeillut ns retkisahoja. Puukkosaha tai sellainen kolmion tyylinen kaarisaha on ollut käytössä.. Kumpikin on toiminut,mutta en  ole tuntenut itseäni tyytyväiseksi.. Puukkosahalla on tuskattutavaa tehdä vähänkään enempää polttopuuta. Tuo kolmion mallinen kaarisaha on kohtuu näppärä jos ei tarvitse sahata halkaisijaltaan yli 10cm pökkelöä. Kitaväli jää kuitenkin armottoman pieneksi.
Koska kaupasta ei löytynyt mieluisaa päätin tehdä sahan itse.
Seuraavat asiat mielessäni ryhdyin puuhaan:
- Sahan pitää pystyä viritteleen käyttökuntoon nopeasti ja helposti
-Saha ei saa painaa enempää kuin 300g
-Mallin pitää olla tyyliltään perinteistä kaarisahaa muistuttava
-Sahan teräksi kesäreissuilla riitää n 60cm. Talvivaeltajalle hyvä olla pidempikin.
-Materiaalien pitää löytyä helposti.
Näiden ajatusten kanssa etsiydyin lähimpään Puuiloon . Alumiinista muotoputkea 15x15mm ja 30mm leveää alumiini lattaa löytyi helposti. Samoin sahanterä ja popniitit.
Selkäkappaleen pituudeksi tuli 370mm ja molempien sahan päiden pituudeksi tuli 220m
Kokosin sahan popniiteillä ja kumpaankin pääkappaleeseen laitoin kaksi putkea rinnakkain jäykkyyttä lisätäkseni. Terän riittävän jännityksen varmistuksena on se, että terää paikalleen laittaessa pitää runkoa painaa aavistuksen verran kasaan. Onnistuu helposti ja sahaaminen onnistuu kuten pitääkin.
Sahan valmistus kävi kohtuullisen nopeasti. parin tunnin työstämisellä tuli asiallinen reissusaha jolla tekee sen mitä on reissussa tarpeellista. Vielä sen verran on homma vaiheessa, että terävät nurkat pitää pyöristää. Muutaman koivuhalon olen pihassa tuolla sahannut ja työkalu osottautui tukevaksi ja asiallista käyttö kestäväksi.  Painoa sahan kaarelle tuli 237g sahan teränkin kanssa jää paino alle tavoitteeksi asettamani 300g rajan.

Kevytvarusteilla itäkairassa elokuussa 2019. Osa 3

Kaikki päättyy aikanaan..
Heräsin Tahvon tuvalla joskus 7 aikoihin. Aamutoimet ja pakkaaminen. Vieraskirjaan merkinnät ja taipaleelle. Lähdin ensiksi Jaurun vartta alavirtaa kohti.. Hetken matkan päästä menee poroaita joen yli. Olin sen verran uteliaana, että halusin nähdä onko siinä poroaidan vieressä jokea ylittävä poromiesten mönkijäsilta vielä kuljettavissa.
Sillan parasta ennen päiväys oli jo takanapäin. Melko huteran näköinenhän se oli. Ruohikosta kuitenkin näki, että tämänkin suven aikaan on mönkijällä siltaa myöden menty yli. Varmuuden vuoksi löysäsin repun lantiovyön ja rintaremmin kun lähdin varovaisesti hiippailemaan yli. Uintireissu valjaat kiinni saattaa olla turhankin ikävä kokemus. Ylitys meni kuitenkin asiallisesti. Silta ei romahtanut ja parhaani yritin, ettei kengät lipsuisi.
Jos totta puhun. Sillan ollessa tuossa kunnossa en matalan veden aikan siitä menisi. Noin parisataa metriä ylävirtaan on helposti ylitettävä kahluupaikka..

Keli oli leppoisa ja reitti helppokulkuinen.  Aluksi sai tietysti ponnistella vastamaahan kun nousi kohti Auhtijoenselkää. Kyllä siinä muutama hikitippa irtosi, mutta helppo oli kulkea kangasmaastossa polkua myöden.

Auhtijoen selän päälle päästyäni pysähdyin huokaisemaan. keitin lämminkuppilounaan ja kahvit. Sitten vielä puolen tunnin nokoset pilven lampaita katsellen.

Reissu ei etene maaten. Siksipä reppu selkään ja taipaleelle. Kartasta arvioin, että hyvällä tuurilla olen sellaisella kantilla, että puhelimeen voi löytyä kenttää. Pykälää löytyikin, sain soitettua kotiin kuulemiset ja kerrottua, että kunnossa olen.

Kohta tämän jälkeen tuli kaksi poromiestä mönkkäreillä vastaan. Stopattiin jutulle ja eiköhän siinä puolisen tuntia rupateltu. Seuraavan kerran pysähdyinkin vasta Irtonais-Auhtissa ruokatauolle.Kuivattua perunaa, -sipulia ja -jauhelihaa,sekaan vielä pikkupussukka pippurikastiketta.. Aivan kelvollinen ateria.piti nälän loitolla ja makukin oli asiallinen.

Olin varautunut yöpymään siinä polun varressa, mutta voimia tuntui riittävän. Jatkoin siis taivallusta kohti Marivaaraa. Sain repun autoon ilta 7 aikoihin. Olo oli kohtuullisen virkku. Ystävälläni on kämppä lähellä Kemihaaraa. lähdin ajamaan sitä kohti metsäautotietä pitkin. Nyt oli poroja liikkeellä kohtuullisen runsaasti. Piti olla koko matkan varuillaan. Nukuin yön kaverin saunakamarilla ja seuraavana aamuna alkoikin kotimatka. Ensin Savukoskelle ja sieltä kohti etelää. 

Yleisiä havaintoja:

-Polkujuoksukengät on erinomainen jalkinevalinta, korpilapissakin.

-Kaasun kulutus pysyi varsin vähäisenä. Otin matkaani edellisreissulta jääneen 200g kaasupullon ja repussa oli varalla toinen samanlainen. Keitin kaikki keitokseni kahta kämpällä keitettyä ateriaa lukuunottamatta tuolla vajaalla 200g patruunalla. Varapatruuna jäi kokonaan käyttämätta.

Jatkossa otan näin kesäaikaan 2kpl 100g kaasupatruunoita(jos jostain syystä toinen patruuna pääsee vuotamaan on vielä toinen jäljellä). Tarvittaessa sitten säännöstelen kaasun kulutusta tai kokkaan nuotiolla.

-Voita kului n 80g/päivä

-Näkkäriä 10 palaa/päivä

-lämminkuppia 1 pussi/päivä

-päivän mittaan join pari kupillista murukahvista sekoiteltua kahvia. Pieni minigrip pussillinen murukahvia riitti koko reissulle.

-ruoka-annokset perustui kotona kuivattuihin aineksiin. Ruoka riitti hyvin. Olisin pystynyt jämäeväillä vielä pari päivää reissaamaan..

Kevytvarusteilla itäkairassa elokuussa 2019 osa 2

Siulan Ruoktun tuvalla oli hyvä lepäillä...Sateessa kastuneet varusteet tuli kuivaksi ja hyvin nukutun yön jälkeen oli kiva keräillä varusteet kasaan ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Aamupäivän tihkusade ei pannut kiirettä päälle.. Ruokailin ja kahvittelin kaikessa rauhassa.. Puolilta päivin alkoi taivas pikuhiljaa kirkastua. Pistin repun pykälään ja heti ensimmäisenä oli pieni ponnistus edessä. Siulan ruoktun kämpästä nousu portaita liiterin eteen.. Pikkasen huokailutti,mutta vain sen verran,että sai mainita.

Keula kohti itää ja Tahvon tuvalle. Muutaman kilometrin marssin päässä, kohtuu helpon taipaleen takana odotti kämppä ja sauna. Tahvon Tuvallakin kävin keväällä 1988 ja sen jälkeen ei ole sielläpäin tullut liikuttua. Kangasmaastossa näkyi selvä polku joten suunnistaminen ei ollut erityisen hankalaa.. Tietysti jos oikein huolettomaksi olisi heittäytynyt olisi voinut lähteä polunhaarassa köpötteleen Vongoivanjoen vartta ylös tunturiin ja huomannut muutaman tunnin päästä olevansa Vongoivan kammilla ihmettelemässä sijaintiaan ja maisemia.

Vongoivanojan suulla on joskus -30 luvulla etsittyt kultaa. Kultamiesten kämpästä on jäänyt jotain muistoa.kämpän sammaloituvia nurkkakiviä ja kaminan raato..

Vongoivanjoen ylitys todisti kuinka toimivat kunnon polkujuoksukengät on. Kahlasin niine hyvineen joesta yli.Kengät ja sukat tietysti kastuivat. Ja hämmästyttävän nopeasti myös kuivuivat. Noin 20min joen ylityksestä kengät ja sukat olivat toki kosteita, mutteivat märkiä. Jalat olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa, oli helppo jatkaa matkaa ja ei tarvinnut pelätä rakkoja.. 

Tahvon tupa löytyi kohtuu helpolla.  Kun kotoudun paikalle siellä oli toinenkin yksinvaeltaja. kiva kaveri Turun seuduilta. Lämmitimme illan mittaan saunan ja kyllähän se tosi mukavalta tuntui kun sai nauttia saunan lämmöstä ja Tyyrojan veden viileydestä vuoron perään..Silloin -80 luvulla kun viimeksi kävin, sauna oli toisessa paikkaa.Se vanha sauna paloi jo vuosia sitten, mutta puiston väki rakensi uuden.. 

Itäkairassa kevytvarusteilla elokuussa 2019

Olin jo hyvän aikaa ollut lähtövalmiina, mutta työ piti otteessaan. Elokuun 11. Pv pääsin taipaleelle. Ensin autolla Sodankylään siellä majoittuminen ja viimeiset muonaostot. Seuraavana aamuna Lokkaan ja sieltä metsäautotietä Marivaaran. N klo 13 aikaan pääsin perille ajouran päässä olevalle käännöspaikalle. Ajoreitti oli kohtuullisen ajettava. Ainakin 4-veto pick upilla ei ajouraa tarvinnut juurikaan kierrellä.
Parkkeerasin auton ja punnitsin reppuni. Vaaka kertoi repun kokonaispainoksi 9,4kg. Siinä oli kaikki. Ja uskoakseni vielä löytyy tingittävä. Vieläpä niin, ettei tarvitse turvallisuudesta tinkiä.
Vaellusjalkineina tälläkertaa Altran Low Peak 3.5 polkujuoksukengät. Sukat merinovillaa. Olipa mahtavaa edetä kun selässä oli kevyt reppu ja jaloissa kevyet jalkineet. Tuntui kuin matka etenisi itsestään. Uskomaton tunne. Reppu ei painanut juuri mitään, silti matkassa oli tarpeelliset tavarat ja muonaakin oli aivan riittävästi.
Marivaarasta lähti helposti suunnistettava poromiesten mönkijäura. Äimivuotsonmaan kautta Morottajanvuotsoon. Siellä oli märkä suon ylitys, mutta siihen oli tehty tukeva mönkijäpitkos jota myöden pääsi helposti yli. Heti tämän jälkeen tulikin vastaan poroaita jonka viertä kulkevaa polkua lähdin kiertämään Kuopskuusikkoa.

Muutaman kilometrin edettyäni huomasin nuoren naaras hirven seisomassa aidan vieressä. Se taisi hämmästyä niin, ettei älynnyt edes pakoon lähteä. Pysähdyin 60m päähän, otin kuvia, etenin 30m päähän ja otin taas kuvia. Sitten viimein lähti kun vihelsin ja heilutin kättä.. Kesy oli erämaan hirvi

.
Seuraavaksi tulin paikkaan nimeltään IrtonaisAuhti. Siinä pidin ruokatauon ja etsin lähellä, noin 300m päässä polusta olevan Iso-Ojan kammin. Sen poromiehet on joskus 70 luvun alkupuolella rakentaneet taukopaikakseen. Kammilla alkaa olemaan jo parasta ennen päiväys takanapäin, mutta kyllä siinä tarvittaessa yöpyy.
Taukoilin kaikessa rauhassa reippaan tunnin verran. Sitten taas reppu selkään ja menoksi. Pientä tihkusadetta tuli hiljakseen, mutta ei se pahemmin edes kastellut. Talsin eteenpäin, reitti oli mielestäni helppo. Suurimmaksi osaksi kuivaa, joitain pehmeitä kohtia toki, mutta niistä pääsi polkujuoksukengilläkin helposti yli. Sukat toki kastuivat, mutta myös nopeasti kuivuivat. Paljon miellyttävämmän oloiset jalalle on tämmöiset vedestä kosteat sukat jos vertaa hiestä märkiin sukkiin raskaiden vaelluskenkien tai kumisaappaiden sisällä.
Auhtijoenselällä pidin taas pienen tauon. Lämmitin keittimellä kupillisen vettä ja siihen lämminkuppiainekset sitten sekaan. Metukkaleipää vielä kyytipojaksi. Tämän jälkeen puskin repun poroaidan alitse ja ryömin itse perässä. Otin kompassisuunnan kohti Siulan Ruoktua. Matkaa ei ollut perille kuin 2km, mutta sade oli jo muuttunut pikkasen märemmäksi. Reitti oli suht helppo, mutta hieman oli poikkikurujen kautta kulkemista joka tietysti väsytti ja piti hieman varoa, ettei jalka lipsahda huonoon asentoon missään kohdin. Alkuillasta tulin jaurujoelle. Kämppä näkyikin joen toisella rannalla. En viitsinyt alkaa riisumaan vaelluskenkiä. Käärin lahkeet ylös ja kävelin niine hyvineen joesta yli.
Edellisestä käynnistä olikin jo tovi kulunut. Maaliskuussa v 1988 kävin kämpällä vaelluskaverini kanssa. Silloin ei edes yövytty.
Nyt laiton varusteet kuivaamaan ja valmistin ilta-aterian
1/2 pussia Italian pataa, kuivattua jauhelihaa lisukkeeksi. Kyllä sillä nälkä lähti. Jälkiruoaksi vielä kuppi teetä ja unille.

Tein itse ja säästin.. UL reppu pikkurahalla

Jo aiemmin tuunaamani Fjällrevenin rinkka on pelikampe ja aivan riittävän kevyt. Nyt vain kävi silleen, että nälkä kasvoi syödessä. Sain muutaman tosihyvän vinkin kun tutkailin kevytretkeilijöiden keskustelupalstoja. En sanut pidettyä itseäni kurissa. Ekaksi katselin kuvia kavereiden tekemistä repuista. Sitten meni muutama tunti YouTubessa. homma alkoi hahmottua.
Oheisen linkin takaa löytyi reppumalli joka aikatavalla viehätti.Muokkasin mittoja jonkun verran.
https://diygearsupply.com/diy-guides/backpack/?fbclid=IwAR3LItqcd3wHz7VDE5-uChTocONvvJdXhnrVk0cOos1aCfcQi0tXOq-Cb9M
 Seuraavaksi alkoi materiaalien etsiminen.Saksalaiselta Extremetextililtä löytyi kaikki kankaat joten  tilausta sisään.
Extremetextililtä :
X-pack VX07 
X-pack VX21 
3D Mesh 3mm repun selkäosaan pehmusteeksi 
Verkkokangasta ulkotaskuiksi.
Vanhasta kiipeilyrepusta nyysin viilekkeet ja lantiovyön.

Aikanaan posti toi kankaat. Hetihän niistä piti alkaa reppua muotoilemaan. Piirsin tussilla kaavojen mukaan leikkuulinjat. Sitten alkoi ompelukoneella kasaaminen. Näin jälkikäteen ajatellen ompelin joitakin saumoja väärässä järjestyksessä. Harmiahan siitä tuli. Hieman joutui alakerran herraakin apuun kutsumaan kun väkisellä yritti ommella saumaa jonka ompelu oikea-aikaisesti olisi ollut helppo operaatio.Reppu kuitenkin onnistui.  Koko komeudelle tuli painoa 800g.Puolet vähemmän mitä aiemmin korjailemalleni Fjällräven.
Reppu istui hyvin selkään. Sinne sopi selkäkangasta vasten taiteltu makuualusta ja kaikki tarvittavat varusteet. Uskoisin, että kohtuu pienellä vaivalla saisi tämänmallisen repun jonka paino jäisi noin 1/2 kiloon. Tämä 800grammaakin on ihan hyvä saavutus. Repun tilavuus on normipakkausmallilla n 60litraa.. ja tiukan paikan tullen saa tavaraa mahdutettua enemmänkin.. Tuohon 60 litraan saa kuitenkin mahdutettua kaiken sen mitä muutaman vuorokauden eräretkellä tarvitsee.
Itsetekemällä repun rahallinen arvo jäi  kohtuulliseksi. Extremetextilin lasku rahtikuluineen oli 68 euroa 46 senttiä. Vastaavaa reppua ostaessa olisi saanut pulittaa muutamia satoja euroja. Rahaa siis säästyi . Kaikenlisäksi voin vakuuttaa että tämmöisestä DIY repusta nauttii paljon enemmän mitä valmiina ostetusta.

Keveästi reissuun (Haukkajärvellä ja Helvetinkolulla)

Kävin tässä joku aika taaksepäin pienellä koereissulla. Auton keula kohti pohjoista ja Haukkamaan kautta hieman matkaa eteenpäin Salmijärven kohdalle parkkiin. Tästä Sepi koirani kanssa ryhdyimme jalkapatikkaan. Repun kokonaispainoksi jäi tällä reissua 6,9kg. Kahden päivän muonat+polttoaineet+kaikki muu mitä kairassa tarvitsee(Lappiinkaan en enempää olisi ottanut).
Olipas uskomattoman kevyt askel. Reppu ei painanut juuri mitään. Eteneminen maastossa oli keveää ja kohtuullisen joutuisaa. Ruokkeenharjun yli kun kävelimme tuli Helvetinkolulle johtava polku vastaan.. Siinä hetkonen istuskeltiin. Jätin reppuni pienen matkan päähä polusta tiheäkasvuisen kuusen katveeseen. vesipullo ja suklaapatukka taskussa jatkoimme Sepin kanssa taivalta. Taisi siinä Helvetinkolun kierroksella 2-3h vierähtää maisemia ihaillessa ja muiden kulkijoiden kanssa jutellessa.

Palasimme taaksepäin ja reppu löytyi siitä mistä pitikin.  Edettiin harjun selkää Isolle Ruokejärvelle missä olikin jo aika hetkeksi pysähtyä. Makkaratulilla oli kiva jutella muiden kulkijoiden kanssa. Rannan tuntumissa oli useampikin leirikunta. Osa oli riippumattoilemassa ja osa teltoissa. Sepin kanssa tehtiin sotamiesneuvoston päätös ja jatkoimme etenemistä. Polku veti kohti Haukanhietaa, mutta suunnitelmissa oli yöpyä ennen sitä. Heti Haukkajärven koilispäässä oli tosi kaunis ja rauhallinen paikka yhdenyön leiriin. Viritin laavukankaan ja rankisen.Sitten kevytvaellushenkeen sopivalla n 30g painavalla tenttukeitimellä ilta-ateriaa valmistamaan. Tälläkertaa tein oikean pohjalaisevään. Kuivattua perunaa, kuivattua verileipää, sipulia, vettä ja voita.. Hetken liotus ja lämmittäminen. Oululaisten suuri herkku "rössypotut" maistui myös minulle.Olenhan lapsuudesta saakka siihen tottunut ja tykästynytkin.

Sääskiä oli jo sen verran, että rankinen oli tarpeeseen. Sepi teki oman ratkaisunsa ja raapi kanervikkoon pienen kolon. Saipahan pepun ja sukukalleudet suojaan inisijöiltä.
Yö meni leppoisasti. Oli sopivasti lämpöä ja sääskien konsertti oli hyvää unimusiikkia.
Aamulla sitten leiri reppuun ja taipaleelle. Myllylahteen tulevan ojan jälkeen otin kompassisuunnan kohti harjulla kulkevaa tieuraa. Taimikon läpi kun käveltiin tulikin jo ruohottumassa oleva metsätie vastaan.Sitä sitten kävellä leppastiin autolle. Rensselit kyytiin ja kotiin seuraavaa reissua odottamaan.
Varustus toimi hyvin. Vanha Fjellrävenin rinkka johon olin ommellut uuden reppuosan toimi. Ompelemani retkipeitto "Quiltti" oli tarpeeksi lämmin.. Testi siis onnistui paremmin mitä olin ajatellut.  Seuraavaksi on suunnitelmissa ommella n 50 litran vetoinen reppu jossa ei ole runkoa.Paino jää reilusti alle kiloon ehkä 600-800g . Selkäosan tukena saa olla reppuun taiteltu makuualusta. Tämmöisellä repulla pystyy alle 10kg kantamuksen kuljettamaan kohtuullisen mukavasti.
 Kunhan saan repun tehtyä kirjoittelen asiasta oman juttunsa..