tiistai 21. tammikuuta 2025

Jäille pitää päästä. Ja pääsikin.

 Vuodenvaihteen edellä aloin seuraamaan Näsijärven ja Pyhäjärven jäätymistä. Kelit oli mitä olivat ja jäät antoivat odottaa. Sanotaan, että senttinen jää kestää pilkkimiehen ja 5 senttinen ihmisen. Tammikuu alkoi olemaan jo puolessaväliä kun lähdin Pyhäjärvelle kokeilemaan. Kaveri oli laittanut muutamaa päivää aiemmin Härmälän puolelle verkot ja siellä oli ollut jäätä noin 10cm. Kyllähän 10cm teräsjäätä kantaa, ei muuta kuin verkkovehkeet kyytiin ja suunnaksi Tahmela. Jäänaskalit kaulaan ja teräväkärkinen putkenpätkä koetinsauvaksi ja eikun jäälle. Lähdön passailin iltapäivään koska halusin uittaa verkonvetonarun hämärän aikaan. Pääsee laiska vähemmällä vaivalla kun laittaa verkonuittoseipään kärkeen vesitiiviisti pakatun taskulampun. Valo näkyy komeasti jään läpi, ei tarvitse väliavannoilla turhaa etsiä uittoa. 

Nykyään on monenlaisia verkkonarujen uittolaitteita, toimiviakin toki. Itse kuitenkin luotan perinteiseen uittosalkoon. Itselläni on 14m pitkä 50mm rimasta tehty salko. Onhan se melkoinen roistikka perässä kiskottavaksi, mutta ei sitä verkkopaikkaa yleensä talvella tule juurikaan vaihdettua, joten kertakiskomisilla pääsee. 

Pääsin niille kulmille järveä jossa arvelin, että kala voisi liikkua. Oli siellä pari muutakin verkkokuntaa jo ehtinyt ennen minua. Jätin sopivasti etäisyyttä ja aloitin narujen uiton. Ensin tein lähtöavannoksi noin 40x60cm reiän. Nurkkiin jääkairalla reiät ja jääsahalla pala irti. Jää oli kuin olikin noin 10cm paksua. Irronnut jääpala oli helppo pukata jään alle semmoiseen suuntaan, ettei siitä olisi haittaa kalastukselle. Sitten lamppu kiinni uittoon, valo palamaan ja uitto jään alle. Sitten vain hieman jään alla näkyvän lampun eteen pari kairanreikää, jääsahalla väli auki ja pikku pukkauksella uitto näkyy väliavannossa. Jääsahan kärjellä pukkien taas uiton mitta eteenpäin ja seuraava väliavanto jäähän. Lopuksi vielä hieman isompi päätyavanto ja seuraavaksi sitten uiton kärjessä olevan vajaan metrin mittaisen narupätkän koukkaus jäälle. Siihen sitten vetonaru kiinni ja takaisin nostoavannolle vetämään uiton narusta koko komeus takaisin. Samalla tulee vetonaru jään alle. Kun uitto oli jäällä pistin verkkopaljun sopivasti hollille ja vedin kaksi nimellismitaltaan 30 metristä 3m korkeaa 55mm silmäkoon verkkoa jään alle.  Hetken huokausun jälkeen käänsin uiton ympäri ja uitin toiseen suuntaan. Taas 2 verkon mitalle avantoväli ja verkot veteen. Vielä merkkikepit avannoille ettei kukaan jäälläliikkuja pääse tahtomattaan uimasille. Olikin jo melkoisen pimeää kun kävelin n 800m päähän rannalle. 

Ja nyt hieman verkkomatematiikkaa. Kalaverkothan useimmiten pauloitetaan tyyliin yläpaula -10% verkon nimellispituudesta ja alapaula +10% nimellismittaa pitempi. Nimellismitaltaan 30 metrisen verkon yläpaula on silloin 27 metrinen ja alapaula 33 metrinen. Verkkoliinan silmät ovat silloin sopivasti auki ja itse verkkoliinassa on sopivasti löysää. Tällöin kala tarttuu helposti pyydykseen. Kun laitan jään alle verkkoja laitan yleensä 4 normimittaista verkkoa pyyntiin. Keskelle kokemisavanto ja kahta puolen siitä yritän täsmätä noin 56m etäisyydelle päätyavannot. Kaksi normimittaista verkkoa on yläpaulasta mitaten 54 metriä pitkä jata. Kokemisverkon ja päätyavannon välin haluan olevan hieman pidemmän. Verkkojen naruina käytän uppoavaa narua joka on niin pitkä, että verkko yltää pohjaan. Keskellä kokemisavanto ja noin 115m päässä toisistaan päätyavannot. 

Seuraavan päivän keli olikin todella lauha, useita asteita plussalla, mutta oli sitä kylmempääkin luvassa. Kun sitten lähdin kokemaan verkkoja oli n -4 astetta pakkasta ja mukavasti tyven keli. Tuuralla hakkasin jään avannoista ja pääsin katsomaan tuleeko mitään. Ja tulikin tosin ei mitään Pietarin kalasaalista. Yksi n 55 cm kuha. Juuri sopivan kokoinen ruokakala. Tämmöisen 2 ihmisen pienperheen kulutukseen  pikkuhiljaa tuleva maltillinen kalasaalis on just sopiva. Kala tulee käytettyä tuoreeltaan. 

Tämäkin kala pääsi heti seuraavana päivänä uunin kautta ruokapöytään.. Rosmariinilla ja sitruunalla aateloitua kuhaa, kantarelli, sipuli, smetana mössöllä täytettynä. Siihen vielä kylkeen perunamuusia ja paahdettuja juureksia.







 

sunnuntai 12. tammikuuta 2025

J.Jyrkänkoski Blues Band

 On meikäläisellä muutakin kuin eräelämää.

Riitan kanssa kalenteriin merkattiin hyvissä ajoissa, siis heti kun saatiin tiedoksi, että Jannne  jammailee  Pepe Ahlqvistin kanssa lauantaina 11.1. -25 Telakalla. 

Tiedossa oli juurevaa ammattimiesten esittämää bluesia.  Olin kohtuullisen varma, että tupa tulee täyteen, siksipä varasin jo etukäteen pöydän( juuu, oli viisas liikku, Telakka oli loppuunmyyty, tupa oli todella täynnä). Tulimme paikalle hyvissä ajoin, noin puolitoistatuntia ennen ohjelmaan merkittyä aloitusta. Odottaminenhan on aina, no joo odottamista. Kiva oli seurata ketä muita tulee kuuntelemaan ja yleisösä olikin niin meitä tavallisia hyvän musiikin ystäviä kuin musiikiharrastuksen syvässä päädyssä liikkuvia, sielunsa kyllyydestä musiikkia seuraavia sekä sitä ammatikseen tekeviä. Odotellessa otettiin pientä naposteltavaa, minä punaviiniä ja kalamata oliiveja yrtiöljyn ja paahdetun leivän kera. Aika kuluikin suht nopsasti ja niin alkoi keikka.

Näin kertoo Aamulehti Jannesta

"Legendaarinen blueskitaristi Janne Jyrkänkoski innostui aikanaan Albert Järvisen soitosta ja päätyi tämän jalanjälkiä seuraten Sleepy Sleepersin kitaristiksi. Jyrkänkoski on soittanut maamme eturivin bluesartistien kanssa monissa kokoonpanoissa vuosien varrella.Ammattimiesten juurevaa bluesia ilolla."

Ja todellakin niin Janne kuin  legendaarinen bluesvelho Pepe Ahlqvist antoivat musiikin puhua. Kuten myös nuoremman polven Ahlqvist Jan, sekä koko bändi näyttivät taitonsa.

Musiikki sieppasi mukaansa. Siinä oli samassa sopassa huikeaa pitkän linjan muusikoiden ammattitaitoa, innostusta, rakkautta musiikkiin, sieluun menevää tunnetta ja elämän makua.. 

Musiikki otti meidät valtoihinsa, enkä puhu ainoastaan itsestäni ja puolisostani. Salillinen yleisöä eli mukana,niin kuunnellen kuin kehollaan..

Olipas hurja kokemus, onneksi sai hetken aikaa kerätä itseään kokoon ennenkuin lähti kävelemään kotiin. Siinä odotellessa juttelin viereisen pöydän ammattimuusikon kanssa. Olimme liikuttavan yksimielisiä, että nyt oli Keikka isolla K:lla. Tämä oli todella onnistunut veto. Ei siis mikään tusinaveto. Tässä oli aidosti osaaminen, tunne, rentous ja ilo paketoituna. Seuraavan kerran taas vuoden kuluttua Telakalla. 

J.Jyrkänkoski Blues Band näyttäisi jammailevan Paapan Kapakassa 14.3. 

Tiedäspä jos vaikka tuolloin askeleet suuntaavat kohti Paappaa.. 🎶🎶🎶