Jokainen reppu selässä maastoja koluava tietää kuinka ikävältä tuntuu kun sattuu kohdalle kunnon sadepäivä. Kropan saa suojattua sadeasulla ja päänuppikin pysyy hupun alla kohtuudella suojassa. Kätöset, etenkin käsissä olevat sormikkaat tahtovat kastua märäksi. On tosi ikävä kun käsineet vettyy, alkaa paleltaan ja ne märät käsineet kuivaakin helkkarin hitaasti. Muksuillahan on ulkoleikeissä ollut iät ajat kurahanskoja, nyt viimeaikoina on tullut kauppaan kuorihansikkaita( sadehansikkaat). Ei ole kuitenkaan tullut mielen viereen ostaa 60-80 euron hintahaarukassa olevia saderukkasia. Työhansikas hyllystä toki löytyy vettä pitäviä sormikkaita, joita itsekkin käytän verkkoja kokiessani. En välttämättä ottaisi reppuun näitäkään. Jotain kevyempää pitäisi löytyä. Ja löytyikin. Löysin luonnonvalo.net blogista asiallisen näköiset " tee se itse" sadehansikkaat. Kaavat olivat kohtuullisen simppelit ja itse hansikkaatkin näyttivät ihan asiallisilta. Päätin samalla istumalla, että tommosen aikuisten kurahanskat pitää tehdä. Meitsillä oli jo valmiina muhimassa pari erävarusteideaa joihin oli tarkoitus hankkia Shelbyltä kankaat. Tilasin siinä samalla veden pitävää ja hengittävää Action Sailing kangasta sekä kumipintakangasta kämmenosan tekoon noin 20 cm leveät suikaleet. Näiden yhteishinnaksi jäi muutama euro.
Mittailin omaa kätöstäni ja piirsin kaavat. Kaavat nimesin A, B ja C osiksi. A on rukkasen selkäpuoli ja B on kämmenpuolen yläosa ja C kaava on kumipintakankaasta leikattavan kämmenosan kaava. Saumanvaraa otin leikatessa noin 0,5cm. Ekaksi liitin yhteen B ja C kappaleet ja sitten A .
Rukkanen oli helppo tehdä, ompeluun käytin kosteudessa turpoavaa Rasant lankaa, mutta varmuuden vuoksi aion ompelusaumojen pitävyyden varmistaa mineraalitärpätillä notkistetusta saumasilikonista tehdyllä litkulla. Uteliaana punnitsin paljonko hansikaspari painaa. Omani painoivat 56g joka tuntuu varsin kohtuulliselta.
Joku tietysti kohta miettii, että mitä hyötyä noista on. Minusta ainakin on mukavaa jos saan pidettyä sadekelilläkin varsinaiset vaellushansikkaat sekä kätöseni kohtuullisen kuivana. Kun vielä vaelluksella käytän kävelysauvoja ei ole mahdollista piilotella käsiä sadeviitan kätköihinkään. Muutamalla vaelluksella on jo tullut mieleen, että tämmöttii tarvitsis ja nyt ne minulla on.
Koska pyörää on turha keksiä kahta kertaa, laitan tähän linkin luonnonvalo.net sivun juttuun. Siellä on hyvät ohjeet joita noudattamalla on helppo ommella itselleen omat kurahanskat. https://www.luonnonvalo.net/tee-se-itse-kuorirukkaset/
Kurakintas projektista jäi sen verran jäämäpalaa, että taidan niistä tehdä kevyet mokkasiinityyppiset leirijalkineet. Tästä pistän tarinaa kunhan ehdin nämä leiritöppöset tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti