Tammikuussa vein 4 normimittaista( siis nimellismitaltaan 30m pitkiä) 3m korkeaa verkkoa jään alle. Mielenkiintoiset kalastuskelit. Välillä niin lämmintä, että sai miettiä kuinka jäiden käy. Jäät kuitenkin säilyivät ja pysyi teräsjäänä. Nyt jäät ovat jopa hieman vahvistuneet. Kalaa on toki tullut, mutta aikalailla harvakseen. Alunperinkin arvelin, että valitsemani paikka ei ole mikään kalaparvien valtaväylä. Kalaa kuitenkin tuli, en siis ihan heti alkanut vaihtaa paikkaa. Pari viikkoa meni näin. Sitten hain JPltä kaksi 5m korkeaa kaksipitkää 55mm silmällä olevaa verkkoliinaa( nimellismitaltaan 60m pitkän verkon saa tämmöisistä. Yläpaula 54m ja alapaula 66m pitkä). Taisi olla maanantai iltapäivä kun hain verkkoliinnat, saman viikon perjantaina sain molemmat verkot valmiiksi. Samantien pistin toimeksi ja vaihdoin 3m korkeat verkot herkäksi paulotettuihin 5m korkeisiin. Seuraavalla viikolla tuli yksi 1,5kg kuha. Eihän kahden ihmisen talouteen kalaa ihan mahdottomia määriä tarvitse tulla, mutta hieman enemmän olisin toivonut. Tutkailin pyyntialueeni karttaa ja siitä tietysti syvyyskäyriä. Noin 300m päässä verkkoavannoistani olisi paikka jossa oli kahden noin 20m syvänteen välissä vajaat 10m korkeampi harjanne. Tämän harjanteen selänteen kohdille tein verkkojen kokemisavannon. Siitä uittorimalla pukkasin nyörin pään 56m päähän, tein apuavannon ja kiskaisin vetonarun jään alle. Ensimmäisen verkon kanssa meni reipas tunteroinen. Toisen verkon kanssa homma sitten menikin vähemmän miellyttävissä merkeissä. Meni niin vastuksellisesti, että vaatii jo oman lukunsa.
Olin oikeesti hyvissä fiiliksissä, jää oli alle 20cm paksu ja lumipeitettä ei ollut. Uittoriman päässä oleva lamppu näkyi todella hyvin ja homma tuntui etenevän kuin itsestään. Laskeskelin jo, että parin tunnin päästä olisin kotona. Just joo... Käyttämäni uittorima on muutamasta puurimasta kasattu 14m pitkä roikula. Aloitin siis toisen verkon vetonarun vetämisen ja aloin syöttämään uittoa jään alle. Kun olin saanut menemään noin puolet kuului ikävä rusahdus ja uitto murtui oksan kohdalta. Ei mennyt kuitenkaan poikki. Funtsailin, että jos olisin varovainen saisin tällä raajarikkoisella uitettua narun paikalleen. Sain riman noin 30m päähän lähtöavannosta kun rima sitten katkesi kunnolla. Onneksi olin sitonut varmistusnarun murtumakohdan molemmilta puolin. Yritin vielä hetken uittaa, mutta ei siitä mitään tullut, aikaa vain tuhrautui. Taisin kirotakkin. Jos olisi ollut edes muutama naula mukana, olisin voinut nopeasti korjata rikkoutuneen uittosalon. Eipä tietysti ollut. Vedin siis salon jäälle ja päätin, että pienemmän riesan tie oli antaa periksi ja jatkaa seuraavana päivänä. Ilta olikin jo melko pitkällä kun täydessä pimeydessä kävelin jäältä pois. Hieman harmittikin, mutta ei tuo mikään iso murhe kuitenkaan ollut...
Uusi päivä ja tällä kertaa otin mukaan kättäpitempää... Parin metrin rimapätkä, ruuveja ja akkuporakone. Ensitöikseni otin ja katsoin olisiko mitään saalista eilen laittamassani verkossa. Olihan siellä. Noin 2kg/57cm kuha sieltä nousi. Tämän jälkeen otin ja korjasin uittoriman. Panin katkeimen kohdalta päät vastakkain ja pistin mukanani tuoman rimanpätkän vahvikkeeksi. Sitten vain ruuveilla kiinni. Tällä tilapäiskorjatulla rimalla sitten uitin narun jään alle ja kiskaisin toisenkin verkon pyyntiin. Nyt on sitten kaksi mitaltaan 60m pitkää verkkoa pyynnissä. Uittorima alkaa olla palvelusikänsä loppumetreillä. Seuraavalle kaudelle pitääkin tehdä uusi. Muuten samanlainen, kuin tämä nykyinenkin. Pituutena 14m on just sopiva. 3lla väliavannolla saa 56m päähän apuavannon. Liitosten kohdilta höylään rimojen päät luiskaksi, eipähän tökkää jään reunaan. Ja maalia pitää laittaa pintaan. Kestää muutaman vuoden lahoamatta. Niin ja tietysti. Mahdollisimman oksattomista rimoista.
Tänään sitten olikin keittiöpäivä. Suomustin kuhan, fileerasin, mutten poistanut nahkaa. Tarkoitus on paistaa pannulla ja sopivasti kypsynyt nahka on kivan rapea ja tuo lisää makua. Pään ja selkärangan säilöin liemivärkiksi. Yhden fileen pistin pakkaseen ja toisen paistoin pannulla. Siihen tein lisukkeeksi pottuvoita( keitin siis kuorittuja puikulaperunoita, painelin haarukalla karkeeksi muusiksi, sekaan hieman ruskistettua voisulaa ja ruohosipulisilppua) ja basilikamuhennosta. Voin kehua, että hyvästä ruokakalasta tuli maittava ateria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti