Komppis 21.05.1999-25.11.2012

Lähes 14 vuotta on pitkä aika.. Toisaalta se kuluu hetkessä... Muistan oikein hyvin kun kävimme Alajärveltä hakemassa pienen pennun... Miten alle 6kk ikäisenä tuli ensimmäinen kaatoon johtanut hirvihaukku... Syksy oli meidän yhteinen vuodenaika.. Lukematon määrä hirviä... Yhtä jos toista sattumusta... Nuoruuden skandaalinkäryiset sattumukset... Tappelut toisten koirien kanssa.. Kaadolle yrittävien oudompien hirvimiesten häätämiset kauemmas odottelemaan... Vielä tänä syksynä liki 14v koiruus jaksoi haukkua hirville... Vieläpä niin, että katsoin jo vasaa Kompin haukulla pitkin piippurautaa.

25.11.2012
Tulin perjantaina kotiin työmatkalta ja huomasin heti, että nyt on kaverin kunto romahtanut... Vaimo oli jo viikolla viestittänyt, että ruokahalu on mennyt, koiruus kuihtuu silmissä..
Poika jaksoi virkkua kun tulin kotiin... Lauantai oli hieman parempi, mutta vain hetken... Olimme tulleet taipaleen päähän...
Sunnuntai aamu:
Vanha mies ja vanha koira... Usvaisena aamuna pihalle. Enään ei ryntäillä talutin kireenä... Varovaista askellusta. Pikkuhiljaa kävellään peltotietä alas... Tien yli menee tuoreet hirven jäljet vainiolle... Koiruus reagoi niihin.. Ikäänkuin sanoo miehelle "Tuosta on mennyt, tuoksuu aivan tuoreelle,,, ei vaan jaksa lähteä perään,,,, ymmärräthän". Ymmärrän minä... Koiruus vielä muistuttaa vanhasta lupauksesta... sanoo, että nyt on tullut aika...
Kävelemme vielä tovin pellon laidalla on vesilammikko josta koiruus juo ehkä polttaville sisuksille helpotusta...
Lasken taluttimen jalan alle, kiväärin piippu varovasti korvallisen juuren..
Vaimea laukaus
Komppiksen kivut on ohi,,,
Kyynelet alkavat valua pitkin sänkisiä poskia.
Pitää kuitenkin niellä enimmät ja peittää kaveri mullan alle...
Olit hieno koiruus... Saimme viettää hienoja hetkiä...
Perässä tullaan