Parkkeerasin auton ja punnitsin reppuni. Vaaka kertoi repun kokonaispainoksi 9,4kg. Siinä oli kaikki. Ja uskoakseni vielä löytyy tingittävä. Vieläpä niin, ettei tarvitse turvallisuudesta tinkiä.
Vaellusjalkineina tälläkertaa Altran Low Peak 3.5 polkujuoksukengät. Sukat merinovillaa. Olipa mahtavaa edetä kun selässä oli kevyt reppu ja jaloissa kevyet jalkineet. Tuntui kuin matka etenisi itsestään. Uskomaton tunne. Reppu ei painanut juuri mitään, silti matkassa oli tarpeelliset tavarat ja muonaakin oli aivan riittävästi.
Marivaarasta lähti helposti suunnistettava poromiesten mönkijäura. Äimivuotsonmaan kautta Morottajanvuotsoon. Siellä oli märkä suon ylitys, mutta siihen oli tehty tukeva mönkijäpitkos jota myöden pääsi helposti yli. Heti tämän jälkeen tulikin vastaan poroaita jonka viertä kulkevaa polkua lähdin kiertämään Kuopskuusikkoa.
Muutaman kilometrin edettyäni huomasin nuoren naaras hirven seisomassa aidan vieressä. Se taisi hämmästyä niin, ettei älynnyt edes pakoon lähteä. Pysähdyin 60m päähän, otin kuvia, etenin 30m päähän ja otin taas kuvia. Sitten viimein lähti kun vihelsin ja heilutin kättä.. Kesy oli erämaan hirvi
Seuraavaksi tulin paikkaan nimeltään IrtonaisAuhti. Siinä pidin ruokatauon ja etsin lähellä, noin 300m päässä polusta olevan Iso-Ojan kammin. Sen poromiehet on joskus 70 luvun alkupuolella rakentaneet taukopaikakseen. Kammilla alkaa olemaan jo parasta ennen päiväys takanapäin, mutta kyllä siinä tarvittaessa yöpyy.
Taukoilin kaikessa rauhassa reippaan tunnin verran. Sitten taas reppu selkään ja menoksi. Pientä tihkusadetta tuli hiljakseen, mutta ei se pahemmin edes kastellut. Talsin eteenpäin, reitti oli mielestäni helppo. Suurimmaksi osaksi kuivaa, joitain pehmeitä kohtia toki, mutta niistä pääsi polkujuoksukengilläkin helposti yli. Sukat toki kastuivat, mutta myös nopeasti kuivuivat. Paljon miellyttävämmän oloiset jalalle on tämmöiset vedestä kosteat sukat jos vertaa hiestä märkiin sukkiin raskaiden vaelluskenkien tai kumisaappaiden sisällä.
Auhtijoenselällä pidin taas pienen tauon. Lämmitin keittimellä kupillisen vettä ja siihen lämminkuppiainekset sitten sekaan. Metukkaleipää vielä kyytipojaksi. Tämän jälkeen puskin repun poroaidan alitse ja ryömin itse perässä. Otin kompassisuunnan kohti Siulan Ruoktua. Matkaa ei ollut perille kuin 2km, mutta sade oli jo muuttunut pikkasen märemmäksi. Reitti oli suht helppo, mutta hieman oli poikkikurujen kautta kulkemista joka tietysti väsytti ja piti hieman varoa, ettei jalka lipsahda huonoon asentoon missään kohdin. Alkuillasta tulin jaurujoelle. Kämppä näkyikin joen toisella rannalla. En viitsinyt alkaa riisumaan vaelluskenkiä. Käärin lahkeet ylös ja kävelin niine hyvineen joesta yli.
Edellisestä käynnistä olikin jo tovi kulunut. Maaliskuussa v 1988 kävin kämpällä vaelluskaverini kanssa. Silloin ei edes yövytty.
Nyt laiton varusteet kuivaamaan ja valmistin ilta-aterian
1/2 pussia Italian pataa, kuivattua jauhelihaa lisukkeeksi. Kyllä sillä nälkä lähti. Jälkiruoaksi vielä kuppi teetä ja unille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti