Keula kohti itää ja Tahvon tuvalle. Muutaman kilometrin marssin päässä, kohtuu helpon taipaleen takana odotti kämppä ja sauna. Tahvon Tuvallakin kävin keväällä 1988 ja sen jälkeen ei ole sielläpäin tullut liikuttua. Kangasmaastossa näkyi selvä polku joten suunnistaminen ei ollut erityisen hankalaa.. Tietysti jos oikein huolettomaksi olisi heittäytynyt olisi voinut lähteä polunhaarassa köpötteleen Vongoivanjoen vartta ylös tunturiin ja huomannut muutaman tunnin päästä olevansa Vongoivan kammilla ihmettelemässä sijaintiaan ja maisemia.
Vongoivanojan suulla on joskus -30 luvulla etsittyt kultaa. Kultamiesten kämpästä on jäänyt jotain muistoa.kämpän sammaloituvia nurkkakiviä ja kaminan raato..
Vongoivanjoen ylitys todisti kuinka toimivat kunnon polkujuoksukengät on. Kahlasin niine hyvineen joesta yli.Kengät ja sukat tietysti kastuivat. Ja hämmästyttävän nopeasti myös kuivuivat. Noin 20min joen ylityksestä kengät ja sukat olivat toki kosteita, mutteivat märkiä. Jalat olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa, oli helppo jatkaa matkaa ja ei tarvinnut pelätä rakkoja..
Tahvon tupa löytyi kohtuu helpolla. Kun kotoudun paikalle siellä oli toinenkin yksinvaeltaja. kiva kaveri Turun seuduilta. Lämmitimme illan mittaan saunan ja kyllähän se tosi mukavalta tuntui kun sai nauttia saunan lämmöstä ja Tyyrojan veden viileydestä vuoron perään..Silloin -80 luvulla kun viimeksi kävin, sauna oli toisessa paikkaa.Se vanha sauna paloi jo vuosia sitten, mutta puiston väki rakensi uuden..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti