lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kotiin 5.4.




Singapore Sling ja lentoon.. Reitti onkin tuntuisa. Hanoi-Frankfurt-Varsova-Helsinki-koti...

Halongilta Hanoihin taittui matka minibussissa.. 3 tuntia matka-aikaa ei ollut paljoa.. kertapysähdys ja sitten taas kohti Hanoita.. moottoritieosuus oli iltapäiväruuhkassa melko tukkoinen.. kuski harrasti kaupunkisuunnistusta ja siirtyi sivukaduille.. sieltä sitten pienen katusurffailun jälkeen keula kohti Hanoin vanhaa kaupunkia.. Dinh Tien Hoang kadulla noin kilomertin päässä tavoittelemastamme lentoaseman bussipysäkistä loppui taival.. mikäs siinä.. kättelimme kuskin ja matkassamme olleen vietnamilaisen . vielä viimehetken karttaharjoitukset.. tarkistimme kartalle missä tarkalleen olemme... Hanoin Old Quarter on eksyttävän sokkeloinen. Onneksi kävelyreittimme kulki Hoam Kiem järven laitamia.. Samoja katuja joita olimme tutkailleet jo vuotta aiemmin.. Reppu pykälään ja menoksi.. väkeä ja ajoneuvoja oli ruuhkaan asti, mutta aukeni sieltä meillekkin reikää.. Järven rantamille kun tultiin alkoi kadut jo näyttämään tutuilta.. Kävimme lähettämässä korttia samassa postitoimipaikassa kuin edellisvuonnakin. Jarven eteläpäässä ylitimme kadun ja suuntasimme matkailijainfoon.. sieltä antoivat tarkempaa tietoa bussipysäkistä.. Pikku stoppi vielä.. Käytiin jo vuosi sitten löytämässämme Pho kuppilassa nuudeli sopalla... jaksaapa taivaltaaa... Dongit oli melko vähissä, mutta matkainfon tieto siitä, etä bussilippu maksaa noin 30000 dongia (about 1,5 ekee) lämmitti mieltä.. Käteisvarat oli sen verran kortilla, että nostin vielä viimeisen kerran automaatista.. 100 000 dongia.. , eiköhän riitä.. bussipysäkki alueelle kun tultiin.. bussia ei näkynyt, mutta taksin tarjoajia sitäkin enemmän.. pyörimme kuin papu peessä.. alkoi jo hermostuttaa.. Rouva kysyi apteekista.. Toisesta matkatoimistosta.. kaikki viittasi siihen kadulle missä bussin pitäisi lähteä joka 50 min lentoasemalle, mutta  ei siellä mitään bussukkaa näkynyt.. toinen toistaan innokkaampia taksikuskeja kylläkin.. sitten huomasimme kadun toisella puolella pikkubussin.. .. siellä oli tosiaankin se kaivattu.. Kundi sanoi hinnaksi 2 dollaria per pää.... tässä vaiheessa meinasi tulla moka.. polla ei säteilly loppuun saakka .. Jäätiin peippaileen ja miettimään riittäääkö se 100 000 dongia.. olisi riittänyt..mentiin veks.. palattiin takaisin.. selkeesti ärtyneen olonen kyydinjärjestäjä ilmoitti nyt hinnaksi kahdelt matkustajalta 40.. Jessus perkele.. Nyt ne meinaa kusettaa 40 dollaria.. Ei helvetti.. Taas taipaleelle.. hetki pyörittiin kuin se papunen.. tehtiin päätös, että jos ei bussiin kohtuudella päästä tingitään taksi.. Rouva haki pikkusen kassan vahvistusta automaatista ja taas asialle.. Nyt sitten selvesi, kun uudelleen lähdimme sitä ajojärjestyäjää kiusaamaan, että se tarjous oli 40 000 dongia/pää..Ei turhia alettu muistuttamaan, että se valtion matkatoimiston taksa oli 30 000.. Äkkiä sekiinit tiskiin.. Ukot työnsi meidät täpötäyteen bussukkaan ja reput he lupasivat tunkea myös matkaan.. sen verran olin kuumotuksissa, että oli pakko kytätä, ettei ne matkapussukat jää kadulle.. Olivat kyydissä.. Voi Jessus, että oli vaikeeta.. mutta nyt ollaan taas opittu.. tiedetään mistä se bussukan lähtö on.. Saatiin hyvää oppia pään kylmänä pitämisestä.. meinasi muuten homma karata viime hetkellä lapasesta....Oma hermoilu ärsytti ja potutti..
Lentoasemalla saimme rutiinilla hommat järjestykseen, tavarat hihnalle.. ja ittemme kansainväliselle alueelle.. siellä sitten pantiin dongit jonoon.. pohjaksi GiniTonik ja päälle vielä Singapore Sling... Jaksaapahan puolentoista vuorokauden kotimatkan.. Lento ei mennyt kuten alunperin oli kaavailut.. Lot lopetti Varsova-Hanoi lennot joten kotimatka tapahtui Vietnam Airlinesin koneella ensin Frankfurtiin.. Sielä 7 tunnin pakkolepo.. Frankusta LOTin siivillä Varsovan ja sielta sitten Vantaalle.. kohtuu pökkerössä oltiinkin kun Suomen kamaralle päästiin.. Onneksi rouvan siskonmies oli vastassa.. Päästiin espooseen heidän luokseen.. saunaan ja nukkumaan.. seuraavana päivänä sitten hakunilasta meidän työkämpän lähellä olevasta parkkipaikasta oma auto alle.. (onneksi oli akussa varaus pysynyt...käynnistyi kuin palmun alta).. Keula kohti pohjoista. Ylinopeuksia ei turhanpäin tehnyt mieli kokeilla.. pääsiäislauantaina olisi melkoisen varmaa, että jossain puskassa on tutka joka tapauksessa kytiksellä.. Kotimaisemiin saapumisen tunnisti jos ei muusta, niin siitä kun joka peltoaukeella oli pääsiäiskokot loimuamassa.. varsinkin haapajärvi-ylivieska välillä..  Kotona oli paikat kunnossa.. poika oli pitänyt kodista ja koirista huolen.. oli mukava kantaa reissukampeet kotiin.. Sauna lämpiämään ja silleen.. Yhteentoista maltoimme kukkua ja nauttia kotiinpaluusta.. Reissussa on kiva olla.. Kotiin on mukava palata.. Arvostaa taas sitä hyvää mitä täällä on.. systeemit toimii.. sähköä tulee, kraanavesi on juotavaa.. vessa toimii ja ruokaa ei tartte pahemmin epäillä.. ei tartte miettiä jos poliisin näkee, että pitäskö tolle antaa jotain voiteluhynää.. tai meinaako se alkaa jotensakkii kuumottaan.. Taksikuskit ei huutele ja tappele asiakkaista.. (toki ne hinnat on muutenki tapissaan,, ei tartte tapella)... Aamulla oli nautinto herätä omasta sängystä.. Illalla otettiin pakastimesta hirvenlihaa sulamaan.. lihat marinadiin ja tiedossa olisi perisuomalainen ateria.. Vielä hetki kotona olemisen ihanuudesta nautiskelua.. seuraavan reissun suunnittelu pitääkin käynnistää kun on hetken levännyt.. Kunhan ensin pyhäjoesta lähtee jäät.. Pääsee verkottamaan haukea ja ahventa.. lahnankudulta pitää ottaa osansa.. sitten voi laittaa riippumaton sopivasti leppoisaan paikkaan .. ei paahteeseen, ei varjoon.. Paikkaan jossa ajatus lepää, ja mieli lentää.. olisikohan seuraavan reissun suuntana Argentiina.. Patagonian niemimaa voisi olla näkemisen arvoinen paikka.. . HMMMMMM

Cat Ba island 3.-5.4. 2012













Cat Ba osottautui ihan kokemisen arvoiseksi paikaksi.. Hienot maisemat.. Leppoinen ilmasto.. Selkeesti viileämpää mitä etelämpänä.. Voimaa sai kerättyä kaikessa rauhassa... Vinkiksi.. Edullisin tapa tulla saarelle on bussilla Haipongiin ja sieltä fastboutilla  saarelle.. Bussilla keskustaan ja eikun hakemaan majapaikkaa.. me tultiin kalliimpaa reittiö Halongista, mutta nytpä sen tietää..
  Hanoista Hoang Long-bussiyhtiön kanssa Hanoin Luong Yen-bussiasemalta. Hoang Longin kanssa pääsee Cat Baan myös etelämmästä, kuten Huesta. Muitakin yhtiöitä ajaa reitillä, mutta tuo äskenmainittu ajaa ainaskii..

Mutta  nyt tajunnavirtaa siitä mitä vastaan tuli...
Halongilla nousi pieni ärtymys pintaan.. Oltiin jo kohtuu tottuneita reissareita.. tiesimme takuuvarmasti mikä on paikallinen hintataso.. Halongin lahti on ollut niin kauan matkailukohteena, että hotellialueelle on muodostunut oma matkailijasaareke jossa on oma kuplan sisäinen hinnoittelu.. Tympäännyimme molemmat melko nopeesti ja asiaa ei todellakaan auttanut se helvetillinen möykkä mikä kuului kadun toisella puolella olevasta bilepaikasta.. Aamulla oli varma tunne, että nyt nostetaan kytkintä ja Cat Ba on meidän kohteemme.. Saimme neuvoteltua kohtuullisen paketin joka piti sisällään yhden yön laivalla ja Cat Balla pari hotelliyötä.. pientä nuukan pohjalaisen harmistusta oli ilmassa koska tässä vaiheessa meille selvisi, että Haipongin kautta olisi mennyt se kohtuuhintainen kansanmies reitti saarille.. No täällä oltiin ja sillä selvä..
Paatti oli tyypillinen halongin alueen matkailuvene.. Noin 10 matkustajaa vetävä puurakenteinen venonen.. merelle siis..
Halonng Bayn saaristo osottautui juuri niin mystiseksi, juuri niin silmiä hivelän kauniiksi ja salaperäiseksi kuin odottaa vain voi.. purjehdus siellä oli suuri elämys.. hieno kokemus..
kävimme luolaretkellä.. huikea luolasokkelo, uskomaton..  Lahdella olevat kelluvat kylät oli toinen ihmetuksen aihe.. kanoottiretkellä piti käydä ja silleen..
Matkaseurueemme oli kansainvälinen, Me kaksi suomalaista, thaimaalainen, amerikkalainen, hollantilaisia, tanskalaisia,  ranskalaisia, espanjalainen ja italialainen.. Viihdyimme vallan hyvin toistemme seurassa ja aika ei tullut pitkäksi..  Yö paatilla oli mukava.. Saimme nukuttua hyvin ja aamulla olikin varsin levänneenä..
Cat Balle saavuimme joskus 10 aikoihin aamulla.. Satamassa pikkubussiin porukka ja taipaleelle.. Saarihan on varsin kumpuileva, joten tie oli kunnon serpentiiniä.. siinä sitten taivallettiin. reissupakettiin kuului retki CatBan luonnonpuistoon.. viidakkoretki.. oppaana oli pieni, kuivakkaan oloinen, noin 40-50v naisihminen.. meni kuin kärppä.. polku vei viidakkoon.. Nousimme aina vain ylemmäs.. piti katsoa jalkoihinsa ja kädensijaa kallioista, oksista jne piti vallan huolellisesti tutkailla.. Reitti ei ollut mikään äärimmäisen hankala, mutta kyllä siinä puhaltaa sai.. Rouva jo muutamaan otteeseen totesi, että ihan tämmöistä ei odottanut.. Mäki onneksi maksaa velkansa, niin tämäkin.. Maisemat kukkulalta johon nousimme olivat tosi huikeat.. nousua ei ollut kuin melko tarkat 250m, mutta tuntui se nivelissä.. kuvia otettiin ja hetki puhallettiin.. sitten takaisin alas.. Varovainen pitää siinäkin olla.. Laskeutuessa helposti murjoo itteensä.. piti oikein muistuttaa itteleen, että jyrkimmissä kohdissa pitää olla tarkkana.. turha pilata reissua nyrjähdykseen tai luunmurtumaan, varsinkaan jos itse omalla toiminnalla voi asiaan vaikuttaa..
Alhaalla opaskeskuksella tölkki olutta tuntui varsin asialliselta.. varsinkin kun se oli jääkaappikylmää..
Cat Ban keskusta oli pieni ja tiiviisti rakennettu.. siisti.. pidimme paikasta.. hotellimme osottautui viihtyisäksi ja mitä mukavinta facebookkin pääsi pottuilematta.. Toisin mitä saigonissa ja hanoissa..
Le Pont oli hyvin ranskalaishenkinen, turvallinen ja suht rauhallisella kadulla sijaitseva hotelli.. 
nokkamiehet puhuivat englantia, mutta osalle henkilökuntaa oli kynnys turhan korkea.. Kun pitkämielisyyttä jo oli kertynyt reissun aikana ei tämäkään osottautunut mitenkään ylikäymättömäksi ongelmavyyhdeksi..
Ensimmäisen illan ateria oli kaupungin toisella laidalla olevalla Le Pont Clubilla.. Seurueen kansainvälisyys vain lisääntyi.. Mukaan tuli kolme slovakkia.. Nyt söimme jo varsin vapautuneesti.. Meren tuntumassa olevalla paikalla oli tarjolla kalaa ja äyriäisiä.. pikkumustekaloja, simpukoita.. kasvisten kanssa syntyi huikea kimara.. olimme kaikki melkoisissa täpinöissä kun nämä herkut yhdessä jaoimme.. Yhteinen ateria on aina kokemus joka yhdistää.. Pöytäseurueemme oli ympäri maailmaa, eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä.. kaikki tämä jäi takaalalle tai korkeintaan lisämausteeksi tähän kimaraan.. hyvä ruoka, uskomattoman mukava seurue.. ympärille rakennetut puitteet.. Tästä se kaikki koostui.. Jos ihminen pysyttelee pelkästään kotikunnailla.. syö pelkästään sitä tuttua ja turvallista, vieroksuu vieraita kulttuureita, käpertyy nationalistiseen itseihailuun.. Kyllä silloin menettää paljon.. Paljon enemmän kuin voi arvatakkaan.. Sisään kääntynyt savupirttiläisyys ei ollut meidän mallimme.. Ei ainakaan tuossa kansainvälisyyden, yhteishengen ja ystävyyden pöydässä..  Hotellille matkaavassa tuktukissa istui iloinen ja nauravainen seurue.. Olimme humaltuneita ystävyydestä.. aterialla juotujen oluiden ja  jälkiruoka drinkin yhteinen vaikutus ei noussut hattuun.. Mutta riemukas tunnelma tuli kuin itsestään ja olo oli kuin nousuhumalassa..
Toinen päivä meni pyöräillessä ja paikkoja tutkiessa.. Kalasatamaa, hiekkarantaa yms... hietsulla sitten iltapäivä sitkeesti kuin takiainen.. Aurinko paistoi, mutta sumu peitti sen melkein heti.. kiva oli kuitenkin löhöillä..
kaikki päättyy ajallaan.. seuraavana aamuna oli reput pakattuna.. bussilla satamaan.. Paatilla halongille.. siellä hienossa ravintolassa ateria.. täällä tutustuimme kanadalaiseen eläkeläipariskuntaan... olivat asustelleet vietnamissa kolmisen kuukautta.. He olivat vuokranneet huoneiston. kävivät päivittäin aamutorilta hakemassa ruoka-aineet ja laittoivat itse ateriansa.. mukavia ihmisiä.. viihdyimme heidän seurassaan oikein hienosti.. saimme vinkkiä minne kannattaa mennä.. paikka ei ole vielä turistien tiedossa.. En muuten aio paljastaa tätä salaisuutta.. luulen, että tähän hintojen, ilmaston ja hiekkarantojensa paratiisiin palaamme... Ehkä ei vielä tulevana talvena.. mutta joskus kuitenkin.. Toiveissa on se oma liki neitseellinen paikka..

Suuntana Saigon (HCMC)









Suomi Bar & GuestHouse. st. 172 -142A1.Phnom Penh


SUOMALAINEN GUESTHOUSE :)  OSOITE ON STREET 172. 142 A 1  Puhelin +855 99 619441   fincamb@gmail.com

Siem Reap-Angkor 27.03-012





Angkor Thom. Bayon. Ta Phrom. Angkor Wat ja lukuisat muut temppelit...






Sanat eivät riitä... Elämää suurempi ihme

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Duracell paristo ahterissa... Halong Bay 02.04.-012


Kuka työnsi Duracell pariston meidän ahteriin?
Taivalta on tehty hullun kiilto silmissä. Maat on vaihtuneet, samoin paikkakunnat, majapaikat, ihmiset. Kun  lähdimme liikkeelle lensimme Hanoihin, sieltä saman tien Laosin puolelle Luang Prapangiin. Toisena kohteena Vang Vienh. Sinne rymäytimme vallan päräyttävien vuoristomaisemien läpi Vip bussilla. Vang Vienhissä hengailtiin pari pv ja taas tie kutsui. Vientianeen bussilla.. Siellä hetki peippailua ja nokka kohti Savannakethiä. Sinne mentiin lokaalibussilla.. hieman epäiltiin, että millaiset on kyydit ja ahtaus, mutta niin sekin vain onnistui.. Seuraavaksi Pakseen, jälleen lokaalibussilla, nyt oli kuormaa päällä. Väkeä oli kuin juhannusbussissa kalajoelle.. Kuormaa kuin rahtiautossa.. tunnelma oli hauska ja matka taittui mukavasti.. Paksessa sitten neuvoteltiin matkatoimistolla lentoliput.. Ei viitsitty kiertää satojen kilometrien mutkaa.. Kambozan puolelle Siem Reappiin siis lennettiin. Lao airlinesin siivillä matka taittui näppärästi. Kambozan tulli oli tarkin tähän asti kohtaamistamme. Kaikilta otettiin sormenjäljet ja silleen.. Maa osottautui mukavaksi. ihmiset olivat hilpeitä ja palvelu pelasi.. kambozan pimeää puolta emme kohdanneet. Emme etsi huumeita, emmekä maksullisia naisia, siksipä väkivaltaa yms lieveilmiötä emme kohdanneet.  Phnom Penhissä on edelleenkin paikkoja josta voit normi kansanmarketista ostaa rynnäkkökiväärin (AK 47) ja heinäpaalin verran marihuaanaa.. Jossain kaupunginosissa saattaa tulenavauskynnys olla hyvinkin matala, mutta me ei näitä juttuja kohdattu..
Siem Reapista siis mentiin Phnom Penhiin.. Iso, vilkas, elämää täynnä oleva kaupunki.. killing fields ja S-21 veti naaman vakavaksi ja pakko oli huuhtoa alkuillasta mieli parilla ginitonikilla puhtaaksi synkistä kuvista.
Taas tien päälle, Guesthousen isännän kautta buukkasimme bussiliput Saigoniin.. Nyt alkoi jo reissaaminen hieman painaa...  hikisen kuuma bussi, tuhansien kilometrien taival takana...Vietnamin rajalle tultaessa kohtasimme yllärin.. Paikallinen Las Vegas keskellä ei mitään.. Öky casinoita vieri vieressä.. Toinen toistaan korskeampia... Rajan ylitys oli yksinkertaista... vietnamissa näkyi heti se pieni ero joka maiden ja kansojen välillä on.. Laosissa ja Kambozassa ei juurikaan näkynyt väkeä pelloilla. Vietnamissa taas joka palstalla oli joku ruopsuttamassa ja laittamassa palstaa parempaan iskuun.. Työteliäitä ovat... Saigonissa tulimme Lao streetille ja taas majapaikkaa etsimään.. Guesthouse korttelissa kolmannella pikku hotelilla tärppäsi.. Kims Place oli meidänjkin paikkamme.. Kim,kissat ja muu henkilökunta tuli tutuksi.. Kim oli hyvin huolissaan Riitan käsilaukusta.. Oli kuulemma mallia TakeAway...
Kukas sitä Saigoniin sen pidemmäksi aikaa, Kimin paikan matkanjärjestäjän kautta hankittiin lento Jet Starin halpislennolla Hanoihin.. Hanoissa menojalka vipatti eteenpäin.. Taksilla bussiasemalle ja sieltä kyytiä eteenpäin... siinä bussiaseman kieppeillä ankaran reissaamisen nostama ärtymys jo pikkuhiljaa nosti päätä.. pankkiautomaattia etsiessämme emme todellakaan jutelleet leppeitä ja lempeitä... onneksi sentään automaatti löytyi.. Olisi voinut tulla vaikka ihan oikee riita...  Hieman arvoimme päämäärää Haipong vaiiko Halong.. Kiiressä ehkä teimme hieman virhettä ja valitsimme Halongin.. Olisi hieman halvemmalla päästy sitä kautta Cat Baa saarelle joka on tavoitteena.. Mutta  halongistakin pääsee.. Tosin maksaa hieman enemmän.. Ostettiin valmis paketti.. Turistiveneellä Halong baylle.. Siellä luolilla retkeilyä, kajakkisafaria ja pari päivää chillailua catBaalla.. Ehkä nyt saa joku tuon toimintaa ja säpinää vaativan Duracelin pois meidän ahtereista.. emme ole saaneet vauhtia pysähtymään.. Tie on vienyt mennessään.. Halongilla oli jo tarkoitus pysähtyä, mutta paikka oli liian meluisa, liian turistinen (lue, helvetin kallis). Nyt sitten Halong Bayllä.. Keräämme voimia, nautimme,, NYT ON SEN AIKA