Kuka työnsi Duracell pariston meidän ahteriin?
Taivalta on tehty hullun kiilto silmissä. Maat on vaihtuneet, samoin
paikkakunnat, majapaikat, ihmiset. Kun
lähdimme liikkeelle lensimme Hanoihin, sieltä saman tien Laosin puolelle
Luang Prapangiin. Toisena kohteena Vang Vienh. Sinne rymäytimme vallan
päräyttävien vuoristomaisemien läpi Vip bussilla. Vang Vienhissä hengailtiin
pari pv ja taas tie kutsui. Vientianeen bussilla.. Siellä hetki peippailua ja nokka
kohti Savannakethiä. Sinne mentiin lokaalibussilla.. hieman epäiltiin, että
millaiset on kyydit ja ahtaus, mutta niin sekin vain onnistui.. Seuraavaksi
Pakseen, jälleen lokaalibussilla, nyt oli kuormaa päällä. Väkeä oli kuin
juhannusbussissa kalajoelle.. Kuormaa kuin rahtiautossa.. tunnelma oli hauska
ja matka taittui mukavasti.. Paksessa sitten neuvoteltiin matkatoimistolla
lentoliput.. Ei viitsitty kiertää satojen kilometrien mutkaa.. Kambozan
puolelle Siem Reappiin siis lennettiin. Lao airlinesin siivillä matka taittui
näppärästi. Kambozan tulli oli tarkin tähän asti kohtaamistamme. Kaikilta
otettiin sormenjäljet ja silleen.. Maa osottautui mukavaksi. ihmiset olivat
hilpeitä ja palvelu pelasi.. kambozan pimeää puolta emme kohdanneet. Emme etsi
huumeita, emmekä maksullisia naisia, siksipä väkivaltaa yms lieveilmiötä emme
kohdanneet. Phnom Penhissä on
edelleenkin paikkoja josta voit normi kansanmarketista ostaa rynnäkkökiväärin
(AK 47) ja heinäpaalin verran marihuaanaa.. Jossain kaupunginosissa saattaa tulenavauskynnys
olla hyvinkin matala, mutta me ei näitä juttuja kohdattu..
Siem Reapista siis mentiin Phnom Penhiin.. Iso, vilkas, elämää täynnä
oleva kaupunki.. killing fields ja S-21 veti naaman vakavaksi ja pakko oli
huuhtoa alkuillasta mieli parilla ginitonikilla puhtaaksi synkistä kuvista.
Taas tien päälle, Guesthousen isännän kautta buukkasimme bussiliput
Saigoniin.. Nyt alkoi jo reissaaminen hieman painaa... hikisen kuuma bussi, tuhansien kilometrien
taival takana...Vietnamin rajalle tultaessa kohtasimme yllärin.. Paikallinen
Las Vegas keskellä ei mitään.. Öky casinoita vieri vieressä.. Toinen toistaan
korskeampia... Rajan ylitys oli yksinkertaista... vietnamissa näkyi heti se
pieni ero joka maiden ja kansojen välillä on.. Laosissa ja Kambozassa ei
juurikaan näkynyt väkeä pelloilla. Vietnamissa taas joka palstalla oli joku
ruopsuttamassa ja laittamassa palstaa parempaan iskuun.. Työteliäitä ovat...
Saigonissa tulimme Lao streetille ja taas majapaikkaa etsimään.. Guesthouse
korttelissa kolmannella pikku hotelilla tärppäsi.. Kims Place oli meidänjkin
paikkamme.. Kim,kissat ja muu henkilökunta tuli tutuksi.. Kim oli hyvin
huolissaan Riitan käsilaukusta.. Oli kuulemma mallia TakeAway...
Kukas sitä Saigoniin sen pidemmäksi aikaa, Kimin paikan matkanjärjestäjän kautta
hankittiin lento Jet Starin halpislennolla Hanoihin.. Hanoissa menojalka
vipatti eteenpäin.. Taksilla bussiasemalle ja sieltä kyytiä eteenpäin... siinä
bussiaseman kieppeillä ankaran reissaamisen nostama ärtymys jo pikkuhiljaa
nosti päätä.. pankkiautomaattia etsiessämme emme todellakaan jutelleet leppeitä
ja lempeitä... onneksi sentään automaatti löytyi.. Olisi voinut tulla vaikka
ihan oikee riita... Hieman arvoimme
päämäärää Haipong vaiiko Halong.. Kiiressä ehkä teimme hieman virhettä ja valitsimme
Halongin.. Olisi hieman halvemmalla päästy sitä kautta Cat Baa saarelle joka on
tavoitteena.. Mutta halongistakin
pääsee.. Tosin maksaa hieman enemmän.. Ostettiin valmis paketti..
Turistiveneellä Halong baylle.. Siellä luolilla retkeilyä, kajakkisafaria ja
pari päivää chillailua catBaalla.. Ehkä nyt saa joku tuon toimintaa ja säpinää
vaativan Duracelin pois meidän ahtereista.. emme ole saaneet vauhtia
pysähtymään.. Tie on vienyt mennessään.. Halongilla oli jo tarkoitus pysähtyä,
mutta paikka oli liian meluisa, liian turistinen (lue, helvetin kallis). Nyt
sitten Halong Bayllä.. Keräämme voimia, nautimme,, NYT ON SEN AIKA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti