Hanoista Hoang Long-bussiyhtiön kanssa Hanoin Luong Yen-bussiasemalta. Hoang Longin kanssa pääsee Cat Baan myös etelämmästä, kuten Huesta. Muitakin yhtiöitä ajaa reitillä, mutta tuo äskenmainittu ajaa ainaskii..
Mutta nyt tajunnavirtaa siitä mitä vastaan tuli...
Halongilla nousi pieni ärtymys pintaan.. Oltiin jo kohtuu tottuneita reissareita.. tiesimme takuuvarmasti mikä on paikallinen hintataso.. Halongin lahti on ollut niin kauan matkailukohteena, että hotellialueelle on muodostunut oma matkailijasaareke jossa on oma kuplan sisäinen hinnoittelu.. Tympäännyimme molemmat melko nopeesti ja asiaa ei todellakaan auttanut se helvetillinen möykkä mikä kuului kadun toisella puolella olevasta bilepaikasta.. Aamulla oli varma tunne, että nyt nostetaan kytkintä ja Cat Ba on meidän kohteemme.. Saimme neuvoteltua kohtuullisen paketin joka piti sisällään yhden yön laivalla ja Cat Balla pari hotelliyötä.. pientä nuukan pohjalaisen harmistusta oli ilmassa koska tässä vaiheessa meille selvisi, että Haipongin kautta olisi mennyt se kohtuuhintainen kansanmies reitti saarille.. No täällä oltiin ja sillä selvä..
Paatti oli tyypillinen halongin alueen matkailuvene.. Noin 10 matkustajaa vetävä puurakenteinen venonen.. merelle siis..
Halonng Bayn saaristo osottautui juuri niin mystiseksi, juuri niin silmiä hivelän kauniiksi ja salaperäiseksi kuin odottaa vain voi.. purjehdus siellä oli suuri elämys.. hieno kokemus..
kävimme luolaretkellä.. huikea luolasokkelo, uskomaton.. Lahdella olevat kelluvat kylät oli toinen ihmetuksen aihe.. kanoottiretkellä piti käydä ja silleen..
Matkaseurueemme oli kansainvälinen, Me kaksi suomalaista, thaimaalainen, amerikkalainen, hollantilaisia, tanskalaisia, ranskalaisia, espanjalainen ja italialainen.. Viihdyimme vallan hyvin toistemme seurassa ja aika ei tullut pitkäksi.. Yö paatilla oli mukava.. Saimme nukuttua hyvin ja aamulla olikin varsin levänneenä..
Cat Balle saavuimme joskus 10 aikoihin aamulla.. Satamassa pikkubussiin porukka ja taipaleelle.. Saarihan on varsin kumpuileva, joten tie oli kunnon serpentiiniä.. siinä sitten taivallettiin. reissupakettiin kuului retki CatBan luonnonpuistoon.. viidakkoretki.. oppaana oli pieni, kuivakkaan oloinen, noin 40-50v naisihminen.. meni kuin kärppä.. polku vei viidakkoon.. Nousimme aina vain ylemmäs.. piti katsoa jalkoihinsa ja kädensijaa kallioista, oksista jne piti vallan huolellisesti tutkailla.. Reitti ei ollut mikään äärimmäisen hankala, mutta kyllä siinä puhaltaa sai.. Rouva jo muutamaan otteeseen totesi, että ihan tämmöistä ei odottanut.. Mäki onneksi maksaa velkansa, niin tämäkin.. Maisemat kukkulalta johon nousimme olivat tosi huikeat.. nousua ei ollut kuin melko tarkat 250m, mutta tuntui se nivelissä.. kuvia otettiin ja hetki puhallettiin.. sitten takaisin alas.. Varovainen pitää siinäkin olla.. Laskeutuessa helposti murjoo itteensä.. piti oikein muistuttaa itteleen, että jyrkimmissä kohdissa pitää olla tarkkana.. turha pilata reissua nyrjähdykseen tai luunmurtumaan, varsinkaan jos itse omalla toiminnalla voi asiaan vaikuttaa..
Alhaalla opaskeskuksella tölkki olutta tuntui varsin asialliselta.. varsinkin kun se oli jääkaappikylmää..
Cat Ban keskusta oli pieni ja tiiviisti rakennettu.. siisti.. pidimme paikasta.. hotellimme osottautui viihtyisäksi ja mitä mukavinta facebookkin pääsi pottuilematta.. Toisin mitä saigonissa ja hanoissa..
Le Pont oli hyvin ranskalaishenkinen, turvallinen ja suht rauhallisella kadulla sijaitseva hotelli..
nokkamiehet puhuivat englantia, mutta osalle henkilökuntaa oli kynnys turhan korkea.. Kun pitkämielisyyttä jo oli kertynyt reissun aikana ei tämäkään osottautunut mitenkään ylikäymättömäksi ongelmavyyhdeksi..
Ensimmäisen illan ateria oli kaupungin toisella laidalla olevalla Le Pont Clubilla.. Seurueen kansainvälisyys vain lisääntyi.. Mukaan tuli kolme slovakkia.. Nyt söimme jo varsin vapautuneesti.. Meren tuntumassa olevalla paikalla oli tarjolla kalaa ja äyriäisiä.. pikkumustekaloja, simpukoita.. kasvisten kanssa syntyi huikea kimara.. olimme kaikki melkoisissa täpinöissä kun nämä herkut yhdessä jaoimme.. Yhteinen ateria on aina kokemus joka yhdistää.. Pöytäseurueemme oli ympäri maailmaa, eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä.. kaikki tämä jäi takaalalle tai korkeintaan lisämausteeksi tähän kimaraan.. hyvä ruoka, uskomattoman mukava seurue.. ympärille rakennetut puitteet.. Tästä se kaikki koostui.. Jos ihminen pysyttelee pelkästään kotikunnailla.. syö pelkästään sitä tuttua ja turvallista, vieroksuu vieraita kulttuureita, käpertyy nationalistiseen itseihailuun.. Kyllä silloin menettää paljon.. Paljon enemmän kuin voi arvatakkaan.. Sisään kääntynyt savupirttiläisyys ei ollut meidän mallimme.. Ei ainakaan tuossa kansainvälisyyden, yhteishengen ja ystävyyden pöydässä.. Hotellille matkaavassa tuktukissa istui iloinen ja nauravainen seurue.. Olimme humaltuneita ystävyydestä.. aterialla juotujen oluiden ja jälkiruoka drinkin yhteinen vaikutus ei noussut hattuun.. Mutta riemukas tunnelma tuli kuin itsestään ja olo oli kuin nousuhumalassa..
Toinen päivä meni pyöräillessä ja paikkoja tutkiessa.. Kalasatamaa, hiekkarantaa yms... hietsulla sitten iltapäivä sitkeesti kuin takiainen.. Aurinko paistoi, mutta sumu peitti sen melkein heti.. kiva oli kuitenkin löhöillä..
kaikki päättyy ajallaan.. seuraavana aamuna oli reput pakattuna.. bussilla satamaan.. Paatilla halongille.. siellä hienossa ravintolassa ateria.. täällä tutustuimme kanadalaiseen eläkeläipariskuntaan... olivat asustelleet vietnamissa kolmisen kuukautta.. He olivat vuokranneet huoneiston. kävivät päivittäin aamutorilta hakemassa ruoka-aineet ja laittoivat itse ateriansa.. mukavia ihmisiä.. viihdyimme heidän seurassaan oikein hienosti.. saimme vinkkiä minne kannattaa mennä.. paikka ei ole vielä turistien tiedossa.. En muuten aio paljastaa tätä salaisuutta.. luulen, että tähän hintojen, ilmaston ja hiekkarantojensa paratiisiin palaamme... Ehkä ei vielä tulevana talvena.. mutta joskus kuitenkin.. Toiveissa on se oma liki neitseellinen paikka..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti