Nuorin tyttäreni Iina soitti minulle keväällä ja kertoi pohtineensa, että olisi minunkin aika jakaa eräilyllinen ennakkoperintö ennenkuin minä ihan vihannekseksi rupean.. eihän minulla tämmöistä vastaan mitään ollut. Sovittiin hetken päästä, että lähdemme kolmen hengen porukalla. Minä, vanhin tyttäreni Anna ja Iina. Koska oletin voivani vaikuttaa retken aikaan ja kohteeseen, päätin esittää, että mennään minulle todella mieluisaan maastoon. Lähdetään Marivaarasta, mennään Jaurujoelle, sieltä Vongoivatunturille, käydään Tahvon tuvalla ja tullaan pois. Ei mitään veren maku suussa rynnistystä vaan huumekauppiaan innolla tapahtuvaa koukuttavaa eräilyä.
Olimme kaikki innoissamme ja sama tien perustimme WhatsApp ryhmän jossa kehittelimme asiaa eteenpäin. Ekaksi käytiin Iinan kanssa keskustelua varusteista. Hän hankki rinkaksi Ospreyn eja pro 55 , keittimeksi Primuksen Spiderin ( en tässä vaiheessa halunnut esittää kevyttä ja kiikkerää pullon päälle kierrettävää, annoin ääneni letkun päässä olevalle tukevalle, tunnetun valmistajan tekemälle kaasukeittimelle), teltaksi Big Agnes Tiger Wall. Iina halusi helposti pystytettävän kevyen kahden hengen teltan ja sellainenhan tämä on.. Anna otti kantolaitteeksi vaimoni Exped Ligtning rinkan.
Kesän mittaan käytiin varustekeskustellua jossa pyrin laittamaan korteni kekoon sen puolesta, että reput pidetään kevyinä ja turhaa kamaa ei roudata maastoon ( ja omat roskat tuodaan tullessa pois)
Homma onnistui hyvin. Molempien tyttäreni reput painoivat n 9kg ja minun reppuni noin 9,5kg. Reput punnittiin matkalaukkuvaakalla kun lähdimme autolta maastoon.
5.8. tulimme autolla Marivaaraan siihen Pajuojan lähelle olevalle parkkipaikalle. Viimeiset 5km oli tarkasti ajettavia. Iinan BMVn maavara ei ole mikään huippukorkea ja marivaaran tie on mennyt entistäkin surkeammaksi. Iskä sai muutamaan otteeseen toimia liikenteenohjaajana ja varmistaa, että reittivalinta on turvallinen. Perille päästiin ja poiskin.
Heti alkuillasta kun tulimme parkkiin pistimme reput selkään ja lähdettiin taipaleelle. Tarkoitus oli, että mennään poromiesten mönkkäriuraa myöten Morottajanvuotson kautta Irtonais-Auhtiin jossa yövytään. Näin myös tehtiin. Tyttäret pystyttivät teltan ja mä mun tarpin. Iltapalat huiviin ja sen kummemmin venymättä makuupusseihin ja unille. Minulle tuli yöllä ikävä ylläri kun huomasin, että Sea to Summitin retkityynyssäni on vuotava reikä. Harmillinen riesa, mutta vaatemytty pään alla ajoi asiansa.
Seuraavana aamuna Olimme kaikki lähtövalmiudessa. Syötiin aamupuurot, tankattiin vesipullot, käytiin kurkistamassa vieläkö kammi on pystyssä. Sää oli tosi lämmin, sääskiä ei juurikaan, joten t-paita varustuksessa lähdimme etenemään poroaidan viertä kohti Auhtijoenselkää. Siellä menimme poroaidan portista aidan toiselle puolelle ja lähdimme kompassisuunnalla 352° kohti Jaurua. Suunta oli hieman Siuloivan männikön kohdalta itään päin. Siinä kohdilla Jauru on vielä kapea ja helposti ylitettävä. Maasto oli polutonta ja ei kaikilta osin ihan helppoa, mutta niin vain tulimme Jaurujoelle. Ylitettiin joki ja noustiin rinnettä ylös. Marssittiin jokivartta ja suunnaksi pantiin Siulan Ruoktu. Kangas jota edettiin oli jollain tapaa ihan omanlaisensa ja tyttäret ristivätkin sen taikametsäksi. Ihan syystäkin. Menimme Siuloivan suunnasta tulevan puron yli ja 250m edettyämme toisen samanlaisen puron yli. Tytöt meni ylitykset crokseilla, meikäläinen kumpparitalibaanina lompsin suoraa yli. Purot olivat tietysti sopivan syvällä Kurussa, joten pientä jumppaa oli tiedossa. Jatkoimme taivalta kohti Siulan Ruoktun autiotupaa. Siulan Ruoktu on mulle olut aina mieluisa paikka, useampi yö tullut Siellä vietettyäkin. Nyt on liiteriltä tuvalla menevät portaat rapistuneet heikkoon kuntoon. Niitä kulkiessa pitää olla varovainen ettei pääse tuleen vahinkoa. Pitänee ottaa seuraavalla kertaa kun täälä päin on vasara ja 5 tuuman nauloja mukaansa. Sitten kun pääsimme tuvalle, lepäiltiin, laitettiin ruokaa ja mietittiin mille ryhdytään.. Päädyimme jatkamaan taivalta. Edettiin Vongoivanojalle, mentiin siitä yli ja jatkettiin taivalta ojan vartta kohti Vongoivatunturia. Taivalsimme ylhäällä harjanteella ja vongoivaoja virtasi alhaalla kurun pohjalla. Kun löytyi sopiva leiripaikka, päätimme olla siinä yötä. Ei muuta kuin reput alas kentälle ja leiri pystyyn. Lepäiltiin, laitettiin iltapalaa ja valmistauduttiin yöpuulle. Sää oli mukava, ei satanut ja kaikki me olimme hyvävoimaisina. Kenellekään ei ollut tullut rakkoja jalkoihin ja kevyen repun kanssa taivallus oli helppoa. Siinä vielä hetki juteltiin ja annettiin ajan kulua. Sitten taas makuupusseihin ja unille sai tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti