Aamutoimet vie reissussakin oman aikansa. tavaroiden huolellinen pakkaaminen, aamupala ja noin ylipäätään koneen käynnistely. Ku sain repun pakattua lähtövalmiiksi istahdin vielä nauttimaan maisemasta ja kupillisesta murukahvia. Eräoloissa murukahvi ajaa asiansa. En viitsi keitellä pannukahvia vaikka siinä olisikin oma tunnelmapläjäyksensä.
Ähersin rinkan selkään. Suunta kohti Suomukönkään tulipaikkaa. Reppuhan painoi aivan riittävästi, mutta minkäs sille voi. Tossuttelin polkua eteenpäin ja jonkun matkaa kuljettuani tuli vastaan reppuselkäinen pariskunta. Heidän reissunsa oli jo melkeimpäs loppumetreillä, minulla vasta alussa. Juteltiin hetki ja leppoisissa tunnelmissa oli mukava lähteä jatkamaan taivalta. Parin pysähdyksen taktiikalla tulin Suomukönkäälle. Reppu kentälle ja keitin tohisemaan. Tauon ajaksi takki niskaan, ettei vilu vahingossa yllätä.
Ateria-aineksina:
-kuivattua hirvijauhelihaa
-kuivattua sipuli-perunaseosta
-sipulia
-lihaliemikuutio
-mausteita
Kuivat emmeet olin laittanut isosuiseen pakastepulloon turpoaan aamulla.
Annos valmistui reippaassa varttitunnissa ja maku oli reissuevääksi vallan tolkullinen. Maha tuli täyteen ja ruokasahaan tuo oli. Jaksoi reissata ja näläkä ei rassannut.
Siinä ruokatauolla istuskellessa näin kun toinenkin yksinvaeltaja tuli samaa reittiä. Juteltiin hetkonen. Hän oli savon suunnalta, Siilinjärvisiä.
Mukavahan siinä olisi ollut tulistella vaikka useampi päivä, mutta tällä kertaa oli toiset suunnitelmat.
Polku veti kohti Jyrkkävaaran kämppää . Tarkistin varan vuoksi perussuunnan kompassista. Taivalta oli kohtuullinen rupeama kuljettavana. Reitti oli selkeä ja polku-uria veti oikeaan suuntaan.
Muutaman kilometrin jälkeen tavoitin Siilinjärven miehen. hän oli keittänyt teet ja tarjosi minullekkin. Hetken matkaa reissattiinkin yhtämatkaa kun samaan suuntaan oltiin menossa. sitten taas mentiin omille poluillemme..
Iltapäivällä kun tulin Jyrkkävaaran kämpälle oli kaveri jo ehtinyt perille.
Jutusteltiin hetki. Kokkasin ilta-aterian ja sen päälle tunteroisen lepo.
En viitsinyt jäädä kämpälle vaan polku sai viedä eteenpäin. Reissasin iltakahdeksaan ja hieman ennen Harrijoen suuta Muorravaarakkajoen varrelta löytyi kiva leiripaikka.
Reppu kenttään ja riippari vireeseen... Vielä iltateet huiviin, vaimolle viesti puhelimella. (Soneralaisessa riitti vielä kenttää, Dnalla ei kenttää löytynyt). Riippari veti puoleensa ja väsyttikin aivan kohtuudella.
Sisäänajossa olevat vaelluskengät olivat hiertäneet sen verran, että vasemman jalan kehräsluu pääsi kipeytymään.. Onneksi rauhottui, mutta toisinaan aina muistutti olemassaolostaan.. Ennen unosia kävin jokirannassa jalkojen pesulla. Jalkojen hoito on juttu jota ei kannata laiminlyödä. Tässä vaiheessa olikin ukkeli kypsää kauraa. Uni tuli kuin lekalla lyöden. Heti kun sai ujutettua itsensä riippariin.
 |
| Könkäänojalla |
 |
| Suomuköngäs |
 |
| Suomukönkäällä taukoilemassa |
 |
| Jyrkkävaara |
 |
| Muorravaarakkajoen riipparileiri |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti