Komppis 21.05.1999-25.11.2012

Lähes 14 vuotta on pitkä aika.. Toisaalta se kuluu hetkessä... Muistan oikein hyvin kun kävimme Alajärveltä hakemassa pienen pennun... Miten alle 6kk ikäisenä tuli ensimmäinen kaatoon johtanut hirvihaukku... Syksy oli meidän yhteinen vuodenaika.. Lukematon määrä hirviä... Yhtä jos toista sattumusta... Nuoruuden skandaalinkäryiset sattumukset... Tappelut toisten koirien kanssa.. Kaadolle yrittävien oudompien hirvimiesten häätämiset kauemmas odottelemaan... Vielä tänä syksynä liki 14v koiruus jaksoi haukkua hirville... Vieläpä niin, että katsoin jo vasaa Kompin haukulla pitkin piippurautaa.

25.11.2012
Tulin perjantaina kotiin työmatkalta ja huomasin heti, että nyt on kaverin kunto romahtanut... Vaimo oli jo viikolla viestittänyt, että ruokahalu on mennyt, koiruus kuihtuu silmissä..
Poika jaksoi virkkua kun tulin kotiin... Lauantai oli hieman parempi, mutta vain hetken... Olimme tulleet taipaleen päähän...
Sunnuntai aamu:
Vanha mies ja vanha koira... Usvaisena aamuna pihalle. Enään ei ryntäillä talutin kireenä... Varovaista askellusta. Pikkuhiljaa kävellään peltotietä alas... Tien yli menee tuoreet hirven jäljet vainiolle... Koiruus reagoi niihin.. Ikäänkuin sanoo miehelle "Tuosta on mennyt, tuoksuu aivan tuoreelle,,, ei vaan jaksa lähteä perään,,,, ymmärräthän". Ymmärrän minä... Koiruus vielä muistuttaa vanhasta lupauksesta... sanoo, että nyt on tullut aika...
Kävelemme vielä tovin pellon laidalla on vesilammikko josta koiruus juo ehkä polttaville sisuksille helpotusta...
Lasken taluttimen jalan alle, kiväärin piippu varovasti korvallisen juuren..
Vaimea laukaus
Komppiksen kivut on ohi,,,
Kyynelet alkavat valua pitkin sänkisiä poskia.
Pitää kuitenkin niellä enimmät ja peittää kaveri mullan alle...
Olit hieno koiruus... Saimme viettää hienoja hetkiä...
Perässä tullaan

Mercedes Benz 250TD(W124) (mannemersun tuunaus)

Saksalainen pelkistetty ja suoraviivainen insinöörityö puree meikäläiseen yksinkertainen ja suoraviivainen kun olen.
Työautonani on vm 1988 Mercedes Benz farkku. 250TD. 2500 kuutiosenttinen ja 5 sylinterinen diesel.  Aidot Mersu-uskovaiset hehkuttavat, että kyseinen w124 malli on paras mersu mitä koskaan, ikinä on tien päälle tarjottu... Toiset sitten muistuttelevat nimillä mannemersu, traktori, nokivasara, urakoitsijamesu ja niin edelleen...
Oma suhteni autoihin on aina ollut varsin käytännöllinen. Ostaessani katson onko kuinka pitkä leima otteessa. Pelaako kone ja hallintalaitteet, löytyykö ruostetta miten paljon.  Ajan autoillani paljon ja pitkiä matkoja.. Kymmeniä tuhansia km vuodessa. Tavaraakin pitää mahtua kyytiin ja kuormaa pitää pystyä vetämään... Mesu on täyttänyt paikkansa miehekkäästi... Sitä edellinen työvankkuri oli Volvon 240 dieselfarkku... Kelpo peli sekin.. Mutta joskushan se yhteinen taival päättyy... Volvo sanoi työsuhteen irti ja piti etsiä äkkiä uutta kulkupeliä... Netin kautta yhytin Nokialaisen kaverin joka kaupitteli omaansa... Äkkiäkös sitä tarpeesa oleva paikalle pääsee.. Auto vaikutti siistiltä, leimaa riitti, verot oli maksettu ja omistaja vaikutti aidosti pikkutarkalta ja omaisuudestaan huolehtivalta tyypiltä.  Ostohetkellä oli mittarissa noin 320 000km (Vannoahan ei voi onko joskus mittari seisonut, mutta se onkin toinen juttu.. ) ...
Mesru on ollut  minulla muutaman vuoden.. Tällähetkellä mittari väittää, että sillä on kaikkiaan ajettu noin 580 000km... Remppakuluja oli näiden 260 000km taipaleella ehtinyt viime viikkoon mennessä kertyä noin 2000€ edestä... Viime viikolla sitten pätkähti reipas tonni nokkiin kun taka iskarit sanoi työsuhteensa irti... Saldo on tällähetkellä 3200€ eli 0,012€/ajamani km... Toki siihen päälle vielä öljynvaihdot ja suodattimet joita en katso remontiksi vaan auton ylläpidon kustannuksiksi..  Minun ajotavalla palaa polttoainetta noin 6,5 l/100km joka on vielä ihan siedettävissä rajoissa.. Auton iänkin huomioden.. Onhan sentään kyseessä 24v vanhus..Etelän suolatuilla teillä ajo alkaa näkyä lokasuojissa ja tämän viikon ohjelmassa olikin fiksaus talvikuntoon. Hiomista, pakkelointia, maalaamista ja vahaus...
Vanhalla autolla ajaminen on omanlaisensa seikkailu.. Joskus pääsee helpolla ja halvallakin... Mutta yksi kaunis päivä voi olla kaikki toisin...

Tulevaa talvea kohti lähdetään toiveikkaalla mielellä... Ompahan fiksaukset tehty, Huollotkin ajallaan... Ehkäpä tuo 25v synttärikin saadaan viettää ihan työn ääressä, nokivasarat iloisesti kalkattaen...
Oheen vielä linkki...
Janis Joplinin näkemys aiheesta ;)
http://www.youtube.com/watch?v=WVaXuGdIegk&feature=related

Homemade Sausages 2.- Juhannusjuhlaa

Hyvää juhannusta kaikille teille jotka eksytte sivulle :)
Juhannusta on tänä vuonna saanut viettää juuri niin hyvässä säässä kuin nyt suomessa ylipäätään voi olettaa....
Viikko sitten tein juhannusmakkarat muhimaan...
Savustetut vurstit jätin kylmävarastoon kypsymään ja grillimakkarat vedin vakumiin . Jätin ne  kylmiöön odottamaan juhlaa..

Arkipäivät sitten menikin työn merkeissä Tampereella ja Vantaalla.. Vedin Hollolasta asuntovaunun Tampereelle (Härmälään) asentajien kesäleiriksi... Työmaamestarien kanssa vielä neuvonpito ja keula kohti Vantaata... Sen verran piti Vantaalla irtaantua työminän vallanhaluisista käsistä, että POS:n (Perinteisen Oluen Seura) perinteikkäällä terassikierroksella piti pyörähtää... Sää oli kostea ja kylmä, mutta  hanoista löytyi mieleenpainuvia  makuja... Juo vähemmän, juo parempaa... Tällä motolla mennään...  Liikkeelle lähdimme Vuosaaren Olutravintola Solmusta ja Puotilan kautta päädtyimme Kurviin ja Olutravintola Hilpeään Haukeen...
Aamulla ei ollut morkkis, eikä raskas olo koska moton mukaan oli ohjelma.. Hyviä, ammattitaidolla pantuja oluita, Hyvää seuraa ja kohtuullisen aikainen lähtö levolle... Siinäpä se salaisuus...
Seuraava päivä klo 14 saakka meni työn merkeissä, mutta sitten vapaalle..
Mesen keula kohti pohjoista, kotia ja juhannusta...
Torstai meni valmistellen ja lepäillen... Perjantaina vielä nurmikon leikkuu, juhannuskoivujen laitto ja silleen...
Paikalle oli tulossa 11 hengen seurue, Lapset puolisoineen paikalla ....
Nyt tuli makkaramaakarin taidot testattavaksi...
Tämän lisäksi otin tarjolle 2kg lahnan josta teimme
Hedelmäisen Uunilahnan
-2kg lahna
-Omena pilkottuna
-Sipuli pienittynä
-7 kuivattua luumua
-7 kuivattua aprikoosia
mausteeksi suolaa, valkopippuria, ruohosipuli silppua n desi, tilliä

lahna voideltuun uunivuokaan sisään täytteeksi mömmöt, suolaa 1½ tl, valkopippuria 1/3 tl , muutama voinokare. Leivitys korppujauhoilla ja päälle vielä ripottlin karkea suolaa vajaan rkl.
Vuoka uuniin.. Aluksi ½h 200 asteessa sitten noin 1h 175 asteessa... Muutamaan otteesen valelu voisula/ruokakerma liemellä ...
Voin taata... Uskomattoman herkullista..

Hirvivartaat (-saslikit)
-reilu ½kg vasan paistia pilkotan noin tuuma x tuuma kuutioiksi
-marinadi
Rypsiöljyä, punaviiniä, riistamausteseosta, suolaa, kuivattu chili
Muutaman tunnin marinoitumisen jälkeen lihat saslikkitikkuihin

Weberi esille ja hiilet piippusytyttimeen muhimaan...
Kun hiilos oli kohdillaan laitoin ekaksi saslikit tulille... suht nopeella grillauksella varmistin, että tuli mehukasta.. Tämän päälle jo hieman hiipuneelle hiillokselle sitten viikko sitten valmistetut kotimakkarat...

Nuoriväki valmisteli salaatin ja täytettyjä paprikoita...
Saimme varsin onnistuneen juhannuspäivällisen kohtuu vaivalla...
Savustetut makkarat tarjoilimme antipasto tyylisesti naposteltavaksi ja noutopöytään kannettiin kaiki itä tarjolla oli...
Loppukaneetti..
Varsinkin Chorizo tyyppinen makkara oli kaikkien mieleen. Riistamakkarn reseptiä pitää hieman kehittää lisää, jäi hieman pliisuksi tuhdimman kumppanin rinnalla...

Myös muut tarjolla olleet eväät osottautuivat suun makuisiksi ja kelpasivat vallan hyvin... Hyvä ruoka, hyvässä seurassa...siinäpä vallan veraton juhlaresepti...Kiitokset kaikille läsnäolleille... teitte juhannusillasta juhlan...

Homemade Sausages... Makkaraa kotikeittiöstä

Makkara miehen tiellä pitää... Varsinkin jos se on oikeeta makkaraa... Siis pötkylässä pitää olla muutakin kuin myllyteollisuuden jäämiä ja vettä...
Hurahin lähiruokauskoon pikkuhiljaa.. Yli 30 vuotta hirvenpyynnissä. Kotitarvekalastusta hieman sattumanvaraisemmin, tosin nykyvuosina sekin on noussut arvossan... Pienimuotoinen hyötypuutarhapuuhailu on tullut siihen oheen antamaan kesäpuuhaa ja iloa elämään... Joten luonnollisten ilojen asialla ollan.. :)
Löysin pari vuotta taksepäin ensimmäiset kunnolliset ohjeet kuinka kotona puuhaillaan makkaraa. Hommahan ei ole mitään rakettitiedettä, onhan ihmiskunta säilönyt saalislihojaan eläinten suoliin ja mahalaukkuihin useampia tuhansia vuosia...
Oman makkarapuulaakin varustukseen kuuluu Trespade makkarapurso, Lihamylly (lähes suurtalouskeittiön vekotin...Boschin yleiskone kutterointiin,Termostaattiohjattu hehkuviinikattila, Kaappisavustin mallia saaristo.
Vähemmälläkin varustautumisella homma onnistuu, mutta näillä se on jo suht mukavaa ja helppoa...
Muutamia makkarasatseja tullut tehtyä... Ensimmäisellä kertaa meni aikaa ja olihan se vaivalloista... Makkaramassan suoleen pursottamista varten tein lihamyllyyn pursotinputken muovisesta tratista... No onnistuihan se niinkin, mutta vaivalloista ja hieman sottaista puuhaa... Makkara kuitenkin onnistui yli odotusten..Tästä innostuneena alkoi kalustohankinnat...
Netistä löytyi hyviä perusohjeita joita soveltamalla on omia kokeiluja tullut tehtyä...
Nyt lauantaina 16.06-012 oli ohjelmassa kahdenlaista makkaraa
Riistamakkara
-Hirveä 1,5kg
-sikaa 0.7kg(kylkeä ja kuvetta)
-lehtiselleriä pari vartta (raastena)
-persiljasilppua juomalasillinen
-perunajauhoja 2rkl (yksi rkl olisi riittänyt)
-suolaa 17g/massakilo (tästä suolamäärästä 9g on nitriittisuolaa)
-riistamausteseosta 4g/massakilo
-2tl sinappijauhetta
-2rkl Worcestershire kastiketta
-tölkki olutta
-vettä niin paljon, että massa notkistuu sopivasti

Lihat jauhoin kahteen kertaan . Makkaramassa+ mausteet yleiskoneeseen ja kutterointivaiheen aikana lisäsin hiljalleen oluen ja veden. Kun massa oli sopivan notkeaa otin koenökäreen ja paistoin pannulla... (Kokeen innoittamana lisäsin tuon Worsen antamaan pikkasen potkua)
-Kutterointi noin 30min jonka jälkeen kylmiöön jäähtymään..

Chorizon makkaraa (hirveä ja porsasta)
-Hirveä 1,1kg
-sikaa 0,8kg
-1½ rkl sipulijauhetta
-4tl paprikajauhetta
-1tl chilijauhetta
-2 tl jauhettua korianteria
-2 chiliä (pilkottuna ja kuullotettuna)
-7 valkosipulinkynttä puristimella sekaan 
-1 rkl perunajauhoja
-suolaa 17g/massakilo (nitriittiuolaa tästä 9g/massakilo)
-1 lasillinen punaviiniä
-2rkl punaviinietikkaa
-vettä

-Kutterointi 30min ja koepalan paisto+ kylmiössä jäähdytys.

Hain kotimatkalla tilamyymälästä porsaan suolta. Aamulla laitoin suolen kylmään veteen likomaan ja sitten puoleksi tunniksi noin 50 asteisen veteen temperoitumaan.
 Massa suoleen ja pötkylään grillitikulla reikiä noin 15cm välein, että pääsee ilma pois... Reiittäminen on tärkee juttu... Jos se jää tekemättä voi pahimmassa tapauksesa kypsyvä makkar repeytyä...

Puolet kummastakin satsista meni savustukseen..
Savustinkaapissa olevaan makkarapötköön pukkasin vielä paistomittarin, että pystyi seuramaan kypsymistä..
Savustusaika tälläkertaa noin 4-5h. Polttoainnena kuorittua leppää+ silloin tällöin leppähaketta hiillokseen
aloitus noin ½h + 30C siitä sitten pikkuhiljaa lämpöä ylöspäin . Korkeimmillaan oli savustimessa +85C
-paistomittarin lukemaksi tuli +65C joten mahdolliset pöpöt heitti veivinsä...
HUOM! Tämä savustettu makkara osottautui hemmetin herkulliseksi, sellaisenaan... Varsinkin tuo mausteisempi... Kylmänäkin todella suun mukaista...

 Loput makkarat kypsensin +75C vesihauteessa noin 30min... Niitä sitten juhannuksena grillaamme..

. 


- 

Kotona ja ihan pihalla... Parsaa ja kevään puuhia

Ihan Pihalla
Elämä on onneksi paljon muutakin kuin matkailua... Indokiinan turneen jälkeen oli ensimmäisenä mielessä lepo.. Heti sen päälle työ ja raha-asiat.. Puuhaa riitti ja vanha mersuriepu sai kuljettaa isäntää pitkin poikin.. Onneksi ennen reissua tuli harrastettua asioiden etukäteissuunnittelua, ei ollut ihme ylläreitä edessä...  Se siitä..
Kevään eteneminen ja jäiden lähtö joesta on asia jota vuodesta toiseen tulee seurattua... Nyt pääsin häpeäksen ennustamaan "Ei tule kunnon kevättulvaa, jäät mätänee paikalleen". Tulvan suhteen olin niin väärässä kuin ihminen olla voi.. Ei ole vuosiin joki noussut noin korkealle mitä se nyt nousi....  :) . Heti kohta kun enimmät jäät olivat seilanneet alas alkoikin verkottelu aika.. Olen kotitarvekalastaja melko puhtaasti... Pyydän verkoilla.. Pyrin käyttämään saaliini hyödyksi... Käytän suht suurisilmäisiä verkkoja, ei tarvi niin paljoa nostaa pikku sinttenjä..  Airon lavat notkolla piti tulvivan joen yli vetää, kohti vakiintuneita kalapaikkoja... Ahventa ja haukea on tullut ruokapöytään ja pakkaseen... Muutama lahnakin on kurkistellut pyydyksiin, mutta vielä ei ole niiden aika.. Kesäkuun alkupuoli on se aika jolloin lahna virkkuu...
Perinteinen saaristolaismallin savu-uuni on minulle varsin soppeli... Savustan kohtuu suuria määriä kerrallaan.. Haluan kalan olevan herkullista ja rakenteltaan oikeanlaista.. Savulaatikolla se ei tahdo onnistua, mutta isolla pienen aitan kokoisella kaappisavustimella se on varsin helppoa... Kunhan tekee asiat kuten pitää... Kuivatus, kypsennys, savustus... Siinä iskusanat...
Kaksi uunillista olen ahvenia savustellut ja toistaiseksi olen ollut tulokseen tyytyväinen.. Lahnan savustuksessa sitten veri punnitaan..
Tämän viikon olenkin elänyt lähes savuahvenella, lämpimillä kasviksilla ja turkkilaisella jogurtilla...  Rouva on Roomassa ja en ole juuri villiintynyt kokkaamiseen... Sitäpaitsi, tämä nautinnan alla oleva savustus satsi onnistui poikkeuksellisen hyvin... Noin 40 kohtuukokoista ahventa ja vaikka itse kehunkin on maku todella kohdillaan :)

Parsaa
Tänään havahduin kauppareissulla... Parsa on kevään herkku... Siispä vihannes/juureshyllylle etsimään... Saakelin kuustoista... Vihreää parsaa ei ollut, mutta onneksi oli vaaleeaa... Kyllä se tähän hätäään menettelee... Ruohosipulia vielä lisäksi ja tietysti maitoa valkokastikkeeseen...

Parsaa ja munakastike

Nippu parsaa... Kuori parsa ja poista tyvestä noin tuuma puumaista juuriosaa..

Kastike:
Kasarin pohjalle noin 3 ruokalusikallista voita sulamaan (varo ruskistumista) sekaan vehnäjauhoja vajaa desi.. sekoita, etteivät paakkunnu... lisää pikkuhiljaa noin 1/2 l maitoa... Kuumenna hiljakseen.. sekoita, ettei pala pohjaan... hyvin kevyellä tulella noin 20min...
Maustaminen: Noin puoli teelusikkaa suolaa, hieman valkopippuria
Kun kastike on valmis sekoita joukkoon kaksi kovaksi keitettyä munaa, jotka tietysti pilkot pieniksi paloiksi ennen  sekaan heittämistä..
Parsat keitetään väljässä, suolalla ja voinokareella terästetyssä vedessä... HUOM!!! Ei keitetä lötköksi.. Keittoaika on noin 1-3min.. Noin parin minuutin keittämisellä onnistuu varmasti.. Keitetyt parsat nostetaan kattilasta talouspaperin päälle hetkeksi valumaan..
Lautaselle sitten parsaa.. päälle reilusti muanastiketta ja kastikkeen koristeeksi ruohosipulia...
Voin taata, että on todella hyvää... Aito kevään herkku..

Ainesosat:
Nippu parsaa (mieluiten vihreää)
voita 3rkl
vehnäjauhoja vajaa desi
maitoa ½ l (laktoosiongelmainen ottaa sitten hylaa)
ruohosipulia
suolaa, valkopippuria

Kotiin 5.4.

Singapore Sling ja lentoon.. Reitti onkin tuntuisa. Hanoi-Frankfurt-Varsova-Helsinki-koti...

Halongilta Hanoihin taittui matka minibussissa.. 3 tuntia matka-aikaa ei ollut paljoa.. kertapysähdys ja sitten taas kohti Hanoita.. moottoritieosuus oli iltapäiväruuhkassa melko tukkoinen.. kuski harrasti kaupunkisuunnistusta ja siirtyi sivukaduille.. sieltä sitten pienen katusurffailun jälkeen keula kohti Hanoin vanhaa kaupunkia.. Dinh Tien Hoang kadulla noin kilomertin päässä tavoittelemastamme lentoaseman bussipysäkistä loppui taival.. mikäs siinä.. kättelimme kuskin ja matkassamme olleen vietnamilaisen . vielä viimehetken karttaharjoitukset.. tarkistimme kartalle missä tarkalleen olemme... Hanoin Old Quarter on eksyttävän sokkeloinen. Onneksi kävelyreittimme kulki Hoam Kiem järven laitamia.. Samoja katuja joita olimme tutkailleet jo vuotta aiemmin.. Reppu pykälään ja menoksi.. väkeä ja ajoneuvoja oli ruuhkaan asti, mutta aukeni sieltä meillekkin reikää.. Järven rantamille kun tultiin alkoi kadut jo näyttämään tutuilta.. Kävimme lähettämässä korttia samassa postitoimipaikassa kuin edellisvuonnakin. Jarven eteläpäässä ylitimme kadun ja suuntasimme matkailijainfoon.. sieltä antoivat tarkempaa tietoa bussipysäkistä.. Pikku stoppi vielä.. Käytiin jo vuosi sitten löytämässämme Pho kuppilassa nuudeli sopalla... jaksaapa taivaltaaa... Dongit oli melko vähissä, mutta matkainfon tieto siitä, etä bussilippu maksaa noin 30000 dongia (about 1,5 ekee) lämmitti mieltä.. Käteisvarat oli sen verran kortilla, että nostin vielä viimeisen kerran automaatista.. 100 000 dongia.. , eiköhän riitä.. bussipysäkki alueelle kun tultiin.. bussia ei näkynyt, mutta taksin tarjoajia sitäkin enemmän.. pyörimme kuin papu peessä.. alkoi jo hermostuttaa.. Rouva kysyi apteekista.. Toisesta matkatoimistosta.. kaikki viittasi siihen kadulle missä bussin pitäisi lähteä joka 50 min lentoasemalle, mutta  ei siellä mitään bussukkaa näkynyt.. toinen toistaan innokkaampia taksikuskeja kylläkin.. sitten huomasimme kadun toisella puolella pikkubussin.. .. siellä oli tosiaankin se kaivattu.. Kundi sanoi hinnaksi 2 dollaria per pää.... tässä vaiheessa meinasi tulla moka.. polla ei säteilly loppuun saakka .. Jäätiin peippaileen ja miettimään riittäääkö se 100 000 dongia.. olisi riittänyt..mentiin veks.. palattiin takaisin.. selkeesti ärtyneen olonen kyydinjärjestäjä ilmoitti nyt hinnaksi kahdelt matkustajalta 40.. Jessus perkele.. Nyt ne meinaa kusettaa 40 dollaria.. Ei helvetti.. Taas taipaleelle.. hetki pyörittiin kuin se papunen.. tehtiin päätös, että jos ei bussiin kohtuudella päästä tingitään taksi.. Rouva haki pikkusen kassan vahvistusta automaatista ja taas asialle.. Nyt sitten selvesi, kun uudelleen lähdimme sitä ajojärjestyäjää kiusaamaan, että se tarjous oli 40 000 dongia/pää..Ei turhia alettu muistuttamaan, että se valtion matkatoimiston taksa oli 30 000.. Äkkiä sekiinit tiskiin.. Ukot työnsi meidät täpötäyteen bussukkaan ja reput he lupasivat tunkea myös matkaan.. sen verran olin kuumotuksissa, että oli pakko kytätä, ettei ne matkapussukat jää kadulle.. Olivat kyydissä.. Voi Jessus, että oli vaikeeta.. mutta nyt ollaan taas opittu.. tiedetään mistä se bussukan lähtö on.. Saatiin hyvää oppia pään kylmänä pitämisestä.. meinasi muuten homma karata viime hetkellä lapasesta....Oma hermoilu ärsytti ja potutti..
Lentoasemalla saimme rutiinilla hommat järjestykseen, tavarat hihnalle.. ja ittemme kansainväliselle alueelle.. siellä sitten pantiin dongit jonoon.. pohjaksi GiniTonik ja päälle vielä Singapore Sling... Jaksaapahan puolentoista vuorokauden kotimatkan.. Lento ei mennyt kuten alunperin oli kaavailut.. Lot lopetti Varsova-Hanoi lennot joten kotimatka tapahtui Vietnam Airlinesin koneella ensin Frankfurtiin.. Sielä 7 tunnin pakkolepo.. Frankusta LOTin siivillä Varsovan ja sielta sitten Vantaalle.. kohtuu pökkerössä oltiinkin kun Suomen kamaralle päästiin.. Onneksi rouvan siskonmies oli vastassa.. Päästiin espooseen heidän luokseen.. saunaan ja nukkumaan.. seuraavana päivänä sitten hakunilasta meidän työkämpän lähellä olevasta parkkipaikasta oma auto alle.. (onneksi oli akussa varaus pysynyt...käynnistyi kuin palmun alta).. Keula kohti pohjoista. Ylinopeuksia ei turhanpäin tehnyt mieli kokeilla.. pääsiäislauantaina olisi melkoisen varmaa, että jossain puskassa on tutka joka tapauksessa kytiksellä.. Kotimaisemiin saapumisen tunnisti jos ei muusta, niin siitä kun joka peltoaukeella oli pääsiäiskokot loimuamassa.. varsinkin haapajärvi-ylivieska välillä..  Kotona oli paikat kunnossa.. poika oli pitänyt kodista ja koirista huolen.. oli mukava kantaa reissukampeet kotiin.. Sauna lämpiämään ja silleen.. Yhteentoista maltoimme kukkua ja nauttia kotiinpaluusta.. Reissussa on kiva olla.. Kotiin on mukava palata.. Arvostaa taas sitä hyvää mitä täällä on.. systeemit toimii.. sähköä tulee, kraanavesi on juotavaa.. vessa toimii ja ruokaa ei tartte pahemmin epäillä.. ei tartte miettiä jos poliisin näkee, että pitäskö tolle antaa jotain voiteluhynää.. tai meinaako se alkaa jotensakkii kuumottaan.. Taksikuskit ei huutele ja tappele asiakkaista.. (toki ne hinnat on muutenki tapissaan,, ei tartte tapella)... Aamulla oli nautinto herätä omasta sängystä.. Illalla otettiin pakastimesta hirvenlihaa sulamaan.. lihat marinadiin ja tiedossa olisi perisuomalainen ateria.. Vielä hetki kotona olemisen ihanuudesta nautiskelua.. seuraavan reissun suunnittelu pitääkin käynnistää kun on hetken levännyt.. Kunhan ensin pyhäjoesta lähtee jäät.. Pääsee verkottamaan haukea ja ahventa.. lahnankudulta pitää ottaa osansa.. sitten voi laittaa riippumaton sopivasti leppoisaan paikkaan .. ei paahteeseen, ei varjoon.. Paikkaan jossa ajatus lepää, ja mieli lentää.. olisikohan seuraavan reissun suuntana Argentiina.. Patagonian niemimaa voisi olla näkemisen arvoinen paikka.. . HMMMMMM

Cat Ba island 3.-5.4. 2012

Cat Ba osottautui ihan kokemisen arvoiseksi paikaksi.. Hienot maisemat.. Leppoinen ilmasto.. Selkeesti viileämpää mitä etelämpänä.. Voimaa sai kerättyä kaikessa rauhassa... Vinkiksi.. Edullisin tapa tulla saarelle on bussilla Haipongiin ja sieltä fastboutilla  saarelle.. Bussilla keskustaan ja eikun hakemaan majapaikkaa.. me tultiin kalliimpaa reittiö Halongista, mutta nytpä sen tietää..
  Hanoista Hoang Long-bussiyhtiön kanssa Hanoin Luong Yen-bussiasemalta. Hoang Longin kanssa pääsee Cat Baan myös etelämmästä, kuten Huesta. Muitakin yhtiöitä ajaa reitillä, mutta tuo äskenmainittu ajaa ainaskii..

Mutta  nyt tajunnavirtaa siitä mitä vastaan tuli...
Halongilla nousi pieni ärtymys pintaan.. Oltiin jo kohtuu tottuneita reissareita.. tiesimme takuuvarmasti mikä on paikallinen hintataso.. Halongin lahti on ollut niin kauan matkailukohteena, että hotellialueelle on muodostunut oma matkailijasaareke jossa on oma kuplan sisäinen hinnoittelu.. Tympäännyimme molemmat melko nopeesti ja asiaa ei todellakaan auttanut se helvetillinen möykkä mikä kuului kadun toisella puolella olevasta bilepaikasta.. Aamulla oli varma tunne, että nyt nostetaan kytkintä ja Cat Ba on meidän kohteemme.. Saimme neuvoteltua kohtuullisen paketin joka piti sisällään yhden yön laivalla ja Cat Balla pari hotelliyötä.. pientä nuukan pohjalaisen harmistusta oli ilmassa koska tässä vaiheessa meille selvisi, että Haipongin kautta olisi mennyt se kohtuuhintainen kansanmies reitti saarille.. No täällä oltiin ja sillä selvä..
Paatti oli tyypillinen halongin alueen matkailuvene.. Noin 10 matkustajaa vetävä puurakenteinen venonen.. merelle siis..
Halonng Bayn saaristo osottautui juuri niin mystiseksi, juuri niin silmiä hivelän kauniiksi ja salaperäiseksi kuin odottaa vain voi.. purjehdus siellä oli suuri elämys.. hieno kokemus..
kävimme luolaretkellä.. huikea luolasokkelo, uskomaton..  Lahdella olevat kelluvat kylät oli toinen ihmetuksen aihe.. kanoottiretkellä piti käydä ja silleen..
Matkaseurueemme oli kansainvälinen, Me kaksi suomalaista, thaimaalainen, amerikkalainen, hollantilaisia, tanskalaisia,  ranskalaisia, espanjalainen ja italialainen.. Viihdyimme vallan hyvin toistemme seurassa ja aika ei tullut pitkäksi..  Yö paatilla oli mukava.. Saimme nukuttua hyvin ja aamulla olikin varsin levänneenä..
Cat Balle saavuimme joskus 10 aikoihin aamulla.. Satamassa pikkubussiin porukka ja taipaleelle.. Saarihan on varsin kumpuileva, joten tie oli kunnon serpentiiniä.. siinä sitten taivallettiin. reissupakettiin kuului retki CatBan luonnonpuistoon.. viidakkoretki.. oppaana oli pieni, kuivakkaan oloinen, noin 40-50v naisihminen.. meni kuin kärppä.. polku vei viidakkoon.. Nousimme aina vain ylemmäs.. piti katsoa jalkoihinsa ja kädensijaa kallioista, oksista jne piti vallan huolellisesti tutkailla.. Reitti ei ollut mikään äärimmäisen hankala, mutta kyllä siinä puhaltaa sai.. Rouva jo muutamaan otteeseen totesi, että ihan tämmöistä ei odottanut.. Mäki onneksi maksaa velkansa, niin tämäkin.. Maisemat kukkulalta johon nousimme olivat tosi huikeat.. nousua ei ollut kuin melko tarkat 250m, mutta tuntui se nivelissä.. kuvia otettiin ja hetki puhallettiin.. sitten takaisin alas.. Varovainen pitää siinäkin olla.. Laskeutuessa helposti murjoo itteensä.. piti oikein muistuttaa itteleen, että jyrkimmissä kohdissa pitää olla tarkkana.. turha pilata reissua nyrjähdykseen tai luunmurtumaan, varsinkaan jos itse omalla toiminnalla voi asiaan vaikuttaa..
Alhaalla opaskeskuksella tölkki olutta tuntui varsin asialliselta.. varsinkin kun se oli jääkaappikylmää..
Cat Ban keskusta oli pieni ja tiiviisti rakennettu.. siisti.. pidimme paikasta.. hotellimme osottautui viihtyisäksi ja mitä mukavinta facebookkin pääsi pottuilematta.. Toisin mitä saigonissa ja hanoissa..
Le Pont oli hyvin ranskalaishenkinen, turvallinen ja suht rauhallisella kadulla sijaitseva hotelli.. 
nokkamiehet puhuivat englantia, mutta osalle henkilökuntaa oli kynnys turhan korkea.. Kun pitkämielisyyttä jo oli kertynyt reissun aikana ei tämäkään osottautunut mitenkään ylikäymättömäksi ongelmavyyhdeksi..
Ensimmäisen illan ateria oli kaupungin toisella laidalla olevalla Le Pont Clubilla.. Seurueen kansainvälisyys vain lisääntyi.. Mukaan tuli kolme slovakkia.. Nyt söimme jo varsin vapautuneesti.. Meren tuntumassa olevalla paikalla oli tarjolla kalaa ja äyriäisiä.. pikkumustekaloja, simpukoita.. kasvisten kanssa syntyi huikea kimara.. olimme kaikki melkoisissa täpinöissä kun nämä herkut yhdessä jaoimme.. Yhteinen ateria on aina kokemus joka yhdistää.. Pöytäseurueemme oli ympäri maailmaa, eri-ikäisiä, erilaisilla taustoilla olevia ihmisiä.. kaikki tämä jäi takaalalle tai korkeintaan lisämausteeksi tähän kimaraan.. hyvä ruoka, uskomattoman mukava seurue.. ympärille rakennetut puitteet.. Tästä se kaikki koostui.. Jos ihminen pysyttelee pelkästään kotikunnailla.. syö pelkästään sitä tuttua ja turvallista, vieroksuu vieraita kulttuureita, käpertyy nationalistiseen itseihailuun.. Kyllä silloin menettää paljon.. Paljon enemmän kuin voi arvatakkaan.. Sisään kääntynyt savupirttiläisyys ei ollut meidän mallimme.. Ei ainakaan tuossa kansainvälisyyden, yhteishengen ja ystävyyden pöydässä..  Hotellille matkaavassa tuktukissa istui iloinen ja nauravainen seurue.. Olimme humaltuneita ystävyydestä.. aterialla juotujen oluiden ja  jälkiruoka drinkin yhteinen vaikutus ei noussut hattuun.. Mutta riemukas tunnelma tuli kuin itsestään ja olo oli kuin nousuhumalassa..
Toinen päivä meni pyöräillessä ja paikkoja tutkiessa.. Kalasatamaa, hiekkarantaa yms... hietsulla sitten iltapäivä sitkeesti kuin takiainen.. Aurinko paistoi, mutta sumu peitti sen melkein heti.. kiva oli kuitenkin löhöillä..
kaikki päättyy ajallaan.. seuraavana aamuna oli reput pakattuna.. bussilla satamaan.. Paatilla halongille.. siellä hienossa ravintolassa ateria.. täällä tutustuimme kanadalaiseen eläkeläipariskuntaan... olivat asustelleet vietnamissa kolmisen kuukautta.. He olivat vuokranneet huoneiston. kävivät päivittäin aamutorilta hakemassa ruoka-aineet ja laittoivat itse ateriansa.. mukavia ihmisiä.. viihdyimme heidän seurassaan oikein hienosti.. saimme vinkkiä minne kannattaa mennä.. paikka ei ole vielä turistien tiedossa.. En muuten aio paljastaa tätä salaisuutta.. luulen, että tähän hintojen, ilmaston ja hiekkarantojensa paratiisiin palaamme... Ehkä ei vielä tulevana talvena.. mutta joskus kuitenkin.. Toiveissa on se oma liki neitseellinen paikka..

Suuntana Saigon (HCMC)