Siem Reap- Phnom Penh 28.3..012

Eilinen päivä tarjosi käsittämättömän, uskomasttoman ja vertaansa vailla olevan elämyksen. Angkorin temppelit on takuulla yksi maailman suuria nähtävyyksiä.. ellei jopa suurin.. mittakaava on valtava, käsittämätön.. Ihminen mykistyy moisen edessä.. Kuinka on voitu sen ajan tekniikalla saada rakennettua moisia luomuksia.. kuinka tämä kaikki on hautautunut viidakkoon.. pikkuhiljaa luonto on vallannut alueen, se on vaipunut unohduksiin sadoiksi vuosiksi, kunnes sitten 1800 luvun puolivälissä se taas löytyi..  Kunhan tässä sen verran virkutaan pannaan kuvasaalista jakoon..
aamu olikin sitten syvältä sieltä ittestään.. Riitta ei löytäny aamulla kameraansa ei  sitten mistään.. siitähän hulabaloo tuli.. meinas kortit karata käsistä yhdeltä jos toiselta.. oltiinkin sitten varmoja, että niin se sitten katosi.. onneksi suurin osa kuvista oli sentään pikkuläppärissä tallennettuna.. Vaan ne Angkorin kuvat .. Saakelin saakeli..  No onneksi sentään kamera löyty sitten Phnom penhissä kun guesthousella tyhjättiin tavaroita esille.. oli jossain repun pohjan pikku taskussa joka jäi hädissään tsekkaamatta..
Bussifirman noutovankkuri haki meidät aamulla bussiasemalle... siinä sitä taas tungettiin tavaroita autoon ja paikkaa etsimään.. Nyt oli harmi kyllä sijoitus aivan edessä.. hankala paikka jossa sai istua lähes polvet hampaissa.. ähistiin ja puhistiin, mutta kyllä se reippat 6 tuntia kestettiin..
Pohjois-eurooppalaiseen säntilliseen liikennekulttuuriin tottuneelle on melkoinen jä'rkytys kun hyppää aasialaisen kuljettajan ohjastamaan bussiin.. kundit ajaa suurin piirtein samalla tyylillä kuin olisivat skootterilla liikkeellä. Kurviin tullessa annetaan hanaa... rekkaa ohitettaessa painetaan törrää reippaasti ja eikun vastaantulevien kaistalle.. Huolimatta siitä, että lähietäisyydellä vastaan rynnii tusina skootteria, tuk tuk ja samanmoinen bussi.. käsittämätöntä, miten saavat taiteiltua kolaroimatta.. tosin silloin tällöin tien laidassa näkyy näitä kuorma-autojen ja bussien raatoja, joten aina ei ole arviokyky ja harkinta loppuun saakka riittänyt..
Puolivälissä topattiin parinkymmenen minsan tauolle.. toripaikalla oli täysi hyörinä, muutama kerjä'läinen ja kauppiaat.. Täällä olisi ollut tarjolla rapeaksi paahdettuja torakoita sun muita öttiäisiä.. Tälläkertaa jäi kokeilematta.. en epäile, etteikö niitä voisi syödä, mutta nyt ei syrjä pitänyt.. köpöteltiin vain suosiolla lähikuppilaan kaffelle..
Phnom Penh osottautu tosiaankin suurkaupungiksi.. Valtavat liikennemäärät, hillittömästi ajoneuvoja ja ihmisiä.. Heti kun bussi pysähtyi terminaalille oli TukTuk kuskeja kuin herhiläisiä kimpussa.. Jotenkin siitä saatiin selvyys aikaan ja kuskin kyydissä majapaikkaa etsimään.. Omatoimireissaamisen parhaita puolia on, että koskaan ei voi tietää, millainen luukku on seuraavaksi odottamassa.. kukaan ei ole buukannut valmiiksi, majapaikka ei edusta matkatoimistojen standardi pintakiiltoa.. mutta paikkoja on.. hintatasolla halpa tai melkein halpa.. Nyt ollaan Ei niin mahdottoman laadukkaassa, mutta ystävällisessa guest housessa (Golden Home GH, 142A3, Street 172, Phnom Penh). Ilmastointi pelaa, nettiyhteys toimii, kokkikin osaa asiansa.. . Toinenkin mielenkiintoinen paikka löytyi Phnom Penhin luultavimmin ainoa SUOMALAINEN GUESTHOUSE :)  OSOITE ON STREET 172. 142 A 1  Puhelin +855 99 619 441 . fincamb@gmail.com . Harmi kun ehdimme tuohon toiseen kirjautua ekaksi.. mutta mukavan juttutuokion vietimme Timon kaa.. On pyörittänyt jo muutaman vuoden ajan majapaikkaa.  Tiedoksi ottakaa yhteyttä kun matka käy PP:n  Varsinkin pitkällä reissulla tekee hyvää kun saa jutella aidon suomalaisen kaa... Tarjolla on sitten ehtaa kotimaa safkaa.. Vaihteluksi aasian herkuille..Oven paalla on Siniristi valkopohjalla ja lukee Suomi Bar
Huomenna sitten Killing Fields ja Tuol Sleng joka tunnetaan myös nimellä S-21. Puna Khmeerien hirmutekojen näyttämöt jotka voi vetää mielen matalaksi.. Hulluuden ja raakuuden näyttämöt..  Näistä sitten myöhemmin lisää.. 

Kultainen Buddha istui varpaani paalla 25.03-012 Pakse

Sedone Riverside Guesthouse ei ehka ylla tahtiluokituksessa mihinkaan korkeuksiin... Ilmastointi toki pelaa ja se lisaa bojoja vallan huimasti.. Oven lukot on sen verran hempulit, etta ruuvasin ovipieleen omat salparaudat ja pistin riippulukon varmuuden valttamiseksi..
Aamun tarkein asia oli selvittaa kuinka, milla ja miten etenemme Siem Reappiin Kambozan puolelle.. Lento sinne tuntui alun alkaenkin melkoisen asialliselta vaihtoehdolta ja niinhan sita paikallisen matkatoimiston rouvan kanssa tehtiin kauppaa  1 200 000 kippia/ nuttura tuli hommalle hintaa.. (noin 120 ekee paalta..). Taman suurkaupan innostamina mentiinkin sitten paikalliselle tuoretorille hieroon patongista ja hedelmista diilia.. Kaupat tehtiin ja loytyi viela pyoravuokraamo. nyt olikin tie avoinna.. Tosin ekaksi Sedoneen pikku paikkareille. Pari tuntia siina vierahti ja sitten taipaleelle.. mentiin Mekongista yli vanhaa ranskalaisten rakentamaa siltaa.. Hetki pyorittiin temppelialueella ja kaannyimme jo takaisin. Riitta akkasi sivukadun siina sillan kupeella ja matka kaantyi sinne.. Ensin tuli paikallisihmisten varsin koyhan nakoinen asuinalue.. voisi sanoa jopa slummiksi joiltain osin.. Vaan piilossa oli siella taustalla vallan hyvinvoivan nakoinen omakotialue. Hoidettuja siirtomaatyylisia taloja ja kauniita pihoja..
Mekongin rannasta huomasimme alueen ruoka/seurusteluravintolan jonka terassi oli kutsuvan nakoinen.. Viihdyimme paikassa tunteja ja taas tunteja.. Nautimme levosta, rauhasta, ihanasta maisemasta ja jalleen oli ruoka kuin jumalaisen kaden ohjaamana tehtya. Tulista.. siis todella TULISTA. Mutta herkullista.. Talle ihanalle oleskelulle on yksi yhteen kokoava nimi CHILLAILU.  Kiireeton oleskelu ilman kiiretta.. laolaiset ovat kuulemma tassa asiasssa oppimestareita kaikille muille.. Sanovat nailla kulmilla " Kun Vietnamilainen nakee pellon, han alkaa viljella siina riisia. Kambozalainen taas seisahtuu pellon laidalle ja katselee kun riisi kasvaa. Laosilainen lepaa siina pellonlaidalla puun varjossa ja kuuntelee kun riisi kasvaa"
Me siis Laosin maaperalla noudatimme kansallisviisautta ja oleilimme.. Kumppani otti kuvan minusta chillaamassa.. Jalat terassin kuistilla ja lahes umpiunessa.. Maailman murheet oli kaukana, leppea tuuli virkisti ja mekongilta kuuluvat aanet kantautuivat tuskin havaittavina.. Taustalla soi lao poppia joka on jo itsessaan nirvana tilaan ohjaavaa, pehmeaa ja hyokkaamatonta musiikkia..
niin siita kuvasta... Kaukana mekongin toisella puolella on iso, varmaan kymmenia metreja korkea kullattu buddha.. Buddha nakyy kauas ympari laaksoja.. siella se hymyilee salaperaisena hahmona vuoren kupeessa.. Rouvan ottamassa kuvassa Kultainen Buddha istui varpaani paalla. ei se tietenkaan selvana nay, vaan kun sen tietaa.. :)
Illan paatteeksi viela katukahvilaan nauttimaan vahvaa laokahvia... Taalla osataan tarjota paremaa kahvia kuin on totunut juomaan.. Tammoisesta minuutissa kuppinsa tyhjaavastakin tulee nautiskelija.. Viimeiset kipit viela rhanvaihtajalla dollareiksi, ettei jaa painolastiksi.. pieni kayttokassa jatettiin, etta paasee tanne nettikahvilaan ja saa maksa tuktukin lentoasemalle..
Huomenna siis Kambozaan..

Linja-autossa ompi tumnnelmaa 2. 24.03-012 Savcannaketh-Pakse

aamulla oli kello herattamassa 06.40. turhia miettimatta aamutoimet, moskiittoverkot alas ja reppu kasaan.. Guesthoiusen oleskelupihalle aamiaiselle.. tilaamamme tuktuk kuski oli jo odottamassa, mutta ruoka ensin..
Patonkia, munaa ja mustaa kahvia.. Silla sita kone kaynnistyy.. Viela majoitusmaksu (yht pikku ostojen kanssa 212000 kippia (n 21 ekee/ 2 henkea. pitaa majoituksen lisaksi yhdet kahvittelut ja aamiaisen). Kamat tuktukin kyytiin ja baanalle. kuski vei meidat bussiasemalle jossa olikin jo taysi tohina paalla.. Ostin liput tiskilta 2x40 000 oli hinta paikallisbusissa..
Nyt sitten olikin jonkin verran tuntuisampaa lokaalibussimeininkia. bussin katolla oli heinahakin korkuinen kuorma rahtitavaraa. joukossa meidan reput, korillinen kanoja ja nippuun sidottu vuohi.. rouva meinasi, etta " helvetin helvetti, mita touhua, toihan on elainraakkaysta". Ittekkin pikkusen pitkaan kattelin kun sita hadissaan huutavaa vuohta nostivat kyytiin.. ajattelin sitten, etta kyllahan nama parhaan tietonsa ja mahdollisuuksiensa mukaan hommaa hoitavat.. turha on lankkarin jeesustella. parikyt vuotta taaksepain jenkit tappo pommittamalla Laosissa ihmisia kolmivuoro meiningilla.. Joka 8 minuutti pommikuorma niskaan.. vielakin ihmisia haavottuu ja kuolee naiden lansimaiden lahjojen ansiosta.. Hmog kapina kesti pitkasti -90 luvulle.. Viela vuonna 2004 tapettiin Luang Prapangin ja Vientianen valilla kaksi Sveitsilaista pyorailijaa..
Bussin lastaamisessa ei riittanyt se kattokuorma.. Bussin kaytavalle tuotiin kahteen kerrokseen helkkarin painavan nakoisia sakkeja.. jonkun pikkukylan sato lahti kohti markkinoita.. Sitten me ihmiset lisaksi.. onneksi olimme jo laksymme oppineet ja kyttasimme paikkaa kuin hai laivaa. Saimme istumapaikat oikeen penkissa.. lisaksi tayttyi myos kaytava.. Onnekkaimmat istuivat sakkien ja lypsyjakkaran nakoisilla muovituoleilla.. Osa taisi rynnistaa viela katolle.. Joten parhaamme teimme, etta polttoaineen kulutus matkustaja maaraa/kuljetettavaa tonnistoa kohti olisi mahd pieni. puhallin ei tallakertaa pelannut, mutta kuski piti oven auki koko matkan.. aamulla oli sen verran viileeta, etta hetken ketutti, mutta paivan paalle asia ei tuntunut juurikaan ongelmalta.. Varsinkin kun enimmalta vinkalta saattoi suojautua huivin taakse piiloon..
Omia evaita naposteltiin ja Riitta sai yhdelta paikallistorilta ostettua suoraa grillin paalta kananpojan puolikkaan.. ei ollut mitaan tehokasvatettua broitsua joten luiden maara suhteesa syotavaan lihaan oli kohtuu suuri... siis aitoa luomutavaraa... Maku oli herkullinen joten tunsimme onnistuneemme kaupoissa..
niin tunnelmallista kuin matkan teko onkin se paattyy joskus.. Paksessa bussihenkilokunta auttoi meidan reput alas katolta.. Sitten parin laolaisrouvan ja  Ranskalaisen reppureissaaja parin kaa jaetulla tuktukilla kaupunkiin.. Valitsimme guesthousen suoraa Lonely Planetin oppaasta.. Kylla tama majapaikkana menee, mutta enemman oli sosialistisen tyon sankareiden lomakeskuksen oloinen paikka.. Mutta perusasia oli kunnossa.. Sanky oli kunnollinen, suihkusta tuli vetta ja ilmastointi pelasi.. Hinta 70 000 kip per yo kertoi, etta turhan ronkeli ei tartte olla..  Kaupunkikierroksella loytyi vallan kelvollinen ravintola jossa herkullista Thai ruokaa. red curry with pork + rice oli tulinen annos.. Punaisia chileja, thai basilikaa oli antamassa makua.. tulisuus tuntui, muttei potkinut yli.. nyt on jo suunnitelmissa Kamboza.. Huominen ainakin menee viela taalla, mutta maan vaihto olisi edessa.. valuutta vaihtuu, varmaan ihmisten laatukin.. Laos oli hieno kokemus.. Ihmiset ystavallisia ja siisteja.. Mita Kamboza meille tarjoaa, se on viela arvoitus

Linja-autossa ompi tunnelmaa 22.3.-012 Vientiane-Savannaketh

Linja-autossa ompi tunnelmaa 22.3.-012 Vientiane-Savannaketh
Aamulla kello huusi 5.40. pikaseen pesulle ja vaatteet päälle. Sitten alas pihalle odottaan kyytiä bussiasemalle. Hetken odotuksen jälkeen tuli paikalle PickUp jonka lavalla oleville penkeille könyttiin. Matkatavarat myös kyytiin ja menoksi.. Aamun liikenne oli vallan rauhallista joten Laosin Kimi Räikkönen sai rauhassa painaa menemään... PickUpilla mentiin renkaat soikeena.. taatusti emme myöhästy bussista.. ainakaan jos ehjänä ollaan.. siinä sitä puristettiin penkin reunoja rystyset valkeina, mutta perille päästiin.. bussi olikin lähtövalmiina joten illalla laaditun suunnitelman mukaan toimittiin
-Rouva rynni bussiinb etsimään istumapaikkoja, etelään mennessä kuskinpuoli oli varjoisella kantilla, siltä puolelta, keskivaiheilta bussia paikat (jos tulee onnettomuus on sekä keula, että perä riskialttiimpia, näin järkeilimme).
-Mä jäin matkatavaroiden kanssa pihalle seuraamaan minne meidän pakaasit menee ja missä kunnossa. Sitten minäkin bussukaan rouvan viereen.. melko onnistunut valinta.. Avattava sivuikkuna vielä lisäbonuksena olisi ollut hienoa, mutta paikallinen nuorimies oli siihen ängennyt kärpän nopaudella.. Ei siinä hämäläistaustainen naisihminen ehdi kissaakaan sano.. mutta oli meilläkin ihan kohtuulliset mestat..
siunauksien siunas.. Bussin puhallin pelasi.. ilmastointia ei tietenkään ollut, mutta ilma sentään kiersi..  Bussi lähti liikkeelle.. jo muutaman kilometrin jälkeen tuli ensimmäiset kaupustelijat bussiin.. patonkia, keitettyjä munia, papuja, lihavartaita, matkalukemista.. Palvelu pelasi kuohtuu hyvin, mutta meillä jäi ostokset tälläkertaa tekemättä.. matkan varrella naapuripenkin ystävällinen Laolaisrouva tarjosi meillekkin omista eväistään  tuoreita papuja.. Herkullisia olivat, joten mukava on ystävällisyyttä outoa kulkijoita kohtaan muistella..
Vajaan parin tunnin taivalluksen jälkeen oli eka tauko, Talottomalla taipaleella levennyspaikalle ja itsekukainennkin rynnisti puskaan tarpeilleen.. Miehillehän se on helppoa... Vaan kyllä sitä kumppanikin puskan piilon itselleen löysi... siinä kun bussille tultiin hämmästelimme, että mikä ääni.. kukkohan siellä pontevasti esitti närkästystään matkatavaratilassa..  Paikallisia huvitti suuresti länkkärirouvan hämmästys..
Päivä oli hiton kuuma ja lämpeni iltapäivää kohti, silti pärjättiin yllättävänkin hyvin.. Meillä oli vettä, mehua, tölkkikahvia, pähkinöitä.. kyllä niillä matkanteon evästi.. Joskus puolenvälin jälkeen vahvistimme taistelutahtoa pienellä jallu ryypyllä jolle mehua kyytipojaksi..
Bussipysäkillä sitten tuktuk kuskin kaa neuvottelut ja niin hän vei meidät ekan guesthousen eteen.. Rouva kävi tarkistuksella, mutta paikka tuntui hieman kalsulta.. siis eteenpäin.. Hetki kierreltiin kaupunkia kunnes löysimme Lonely Planetin oppaassakin mainitun Leenas guesthousen.. Ihana puutarhapiha, ystävällinen perhekeskeinen meininki.. ilmastointi pelasi ja huone vaikutti ihan ok:lta.. hinta 90 000 kip per yö.. majoituimme..
vuokrasimme polkupyörät ja baanalle.. Ekan illan tunnelmat oli jännät.. paikka oli tavallaan unelias, kolonialismin ajan, joskus kauniit rakennukset oli jätetty rappiotilaan.. oli sääli katsoa niitä.. Miksi ei oltu hyödynnetty.. onko aate niin tärkeää, ettei voi kauniita taloja pitää kunnossa ja tuotammassa hyvinvointia täkäläisille.. mitä ihania liikehuoneistoja, hotelleja, ravintoloita, asuinhuoneistoja niihin saisikaan.. tunnelma oli hieman sama kuin joskus v 2000 kun olin työasioissa vanhan DDR puolella Hallessa. siellä oli myös kortterlitolkulla heitteille jätettyjä kivitaloja, ikkunat ja ovet rikottu, graffitteja pitkin seiniä, likaa ja saastaa joka paikassa.. silloin masensi ja niin myös nyt.. Nyt tuli pimeellä syrjäkadulla myös aito vaaran tunne.. mitään kouriin tuntuvaa ei ollut, mutta tunne oli vahva.. en pidä itteeni arkana joten luotin vaistoon ja siirryimme hieman valoisemmille paikoille.. Vientianessa jo huomasimme, että vartijoita liikkui rynnäkkökivääri mukanaan.. ehkä täällä lähimenneisyyden takana oleva väkivaltainen historia on kuitenkin alentanut voimankäytön kynnyksiä.. Näon vuoksi aseistamiseen riitää pistooli,, silloin kun valmistautuu myös voimaa käyttämään, silloin on rynkky oivallinen peli.. sillä osuu huonompikin ampuja (ainakin läheltä) ja teho riittää pudottamaan..
Nyt oli eka yö jolloin piti virittää moskiittoverkot.. Huoneessa oli hyttysiä ja riskiä ei viitsitty ottaa.. malaria on kuitenkin vallan ikävä vieras.. toistaiseksi on tyydytty paikalliseen moskiittosuihkeeseen. Jungo 30 ja vielä vahvempaa 95 on kumpaakin pullo...  Paikallisapteekista ostetut malarialääkkeet on toistaiseksi taskussa ja pyritty vain elämään niin, että viiden jälkeen laitetaan reippaasti suihketta.. jos moskiittoja alkaa oikein pirusti näkyyn..sitten pitää ehkä vaihtaa politiikka toiseksi..
Aamulla tehtiin pitkä polkupyöräretki.. Paahdetta liki 40 astetta.. taukopaikassa nautittu BeerLao teki kauppaa, samoin myöhemmässä vaiheessa suoraa puristimelta ostettu sokeriruokomehu. Muovipussiin pakattu mehu jäineen 3000 kippiä pussi.. Kylmä, raikas luonnonmehu.. tuoretuote.. hyvää kuin mikä..
siestaa sitten pari tunteroista.. Ilmastoinnin viilentämässä huoneessa nukahti kuin pieni lapsi..
Auringon laskun aikaan mekong joelle.. yritimme auringonlaskukuvia, mutta sumu petti.. Rannan kelluva ravintola taas ei.. Tulisen voimakkaasti maustettu keitto oli herkullisista herkullisinta.. mekongin kala maistuu juuri siltä miltä voi kuvitellakkin lämpimän veden aikaan jokikalan.. Lievä mudan maku tuntuu, mutta yrttien ja vihreiden kasvisten kanssa runsaalla chilillä ryydittäen tulee kokonaisuus jota on turha kuvailla.. tekee vain vääryyttä kokille.. Sanat eivät riitä..
jännä yksityiskohta.. ravintolalla oli useampi LadyBoy tarjoilija.. nätiksi oli laittautuneet ja äkkipäätä meni täydestä. Jostain luin, että alueelle on jossain määrin keskittynyt tämän lajin kulkijoita.. Syytä en tiedä.. Arvailisin, että paikallisten maailmassa ei homoseksuaaleille miehille ole sijaa, mutta nämä Ladyboyt yhteisö sulattaa..
Hyvän aterian jälkeen kävimme vielä huomista Pakseen siirtymistä varten hakemassa eväät, Pankkiautomaatilta rahaa ja silleen..Nyt jos jaksaa vielä imuttaa kamerasta kuvat koneelle sekä pakata olisi päivä pulkassa..
Huomenna siis aamulinkkarilla Pakseen.. Noin 4-5 tuntia taivallusta ja jotain 250 km matkaa..

Päätöksenteon sietämätön keveys 21.03.-012 Vientiane

Päätöksenteon sietämätön keveys 21.03-012 Vientiane
Tie Vanng Vienistä Vientianeen ei ollut parasta A-luokkaa. Asfaltti muuttui välillä hiekkatieksi, oli reikiä tiessä, kuoppaa jne..  Vaan ei se mitään helvettiä ollut. matkaa oli noin 160km ja iso bussi ei ole turhan herkkä... bussiasemalta tuktukilla keskustaan ja guesthousea hakemaan.. Kumppani liidasi ja mä olin kantaja/vartijan roolissa.. Maja löytyi ja ihan hyvältä paikkaa...
Vientianesta sanotaan, että se on pieni ja rauhallinen pääkaupunki, mutta näin suomipoikavinkkelistä menoa ja meininkiä riitti ihan tarpeeksi... jostain syystä ei kumpikaan vallan mahdottomasti siellä viihdytty,, voipi olla, että edellisten paikkojen idylli suhteessa kohtuullisen vilkkaaseen menoon loi liikaa kontrastia.. ruoka oli hyvää...erilaisia paikkoja löytyi kohtuu mukavasti. hintatasossa pieni pk lisä.. Jotain kuitenkin jäi tökkiin ja siitähän se aasinsilta tarinalle tulikin..
Aamiaisen jälkeen lähdimme köpötteleen kierrokselle.. Ekaksi lähimpään matkatoimistoon neunonpitoon.. Savannaketh olisi kohteena, ehkä Pakse vai lentäisikö Kampozaan ja Siem Reapiin.. Loppuviimeksi siinä oli pähkinää purtavaksi ihan reippaasti.. Lokaalibussi(paikallisbussi, ei turhia hienouksia..kuten ilmastoinnit yms...) 130000 kip. Lähtö aamu 7 ja luvattu matka-aika noin 8-9h,. VIP bussi 180000 kip lähtö illalla ja perillä joskus 4 aikoihin aamulla. Lentämällä n 900000 ja matka-aikaa tunteroisen luokkaa..  2x 70 ekee lisäkustannusta lennosta tuntu hieman mietittävältä ja niin sitten asia jäi odottamaan iltapv.. Mitäs sitä kiireellä ...
Köpöteltiin kohti keskustaa ja saatiinhan siinä oikeita asioitakin hoidettua.. Löytyi suutari ja kaveri sai reppunsa korjattua... Mulla oli sandaalista ommel ratkennut sekin meni siinä ohessa.. Rouvan repun korjaus teki noin 1,5 euroa ja mun sandaali noin 0,50 .. joten hyvä kauppa se oli...  Samassa paikassa oli vielä katuravintola jossa lappasi jatkuvalla syötöllä siististi pukeutunutta paikallisväkeä syömässä,,, Minunhan piti saman tien panna tilausta sisään ja en voi sanoa pettyneeni.. tosi hyvää ja ruokaisaa oli eväs..
Nyt sitten liukuu kohti liukkaita jäitä...
Tämmöinen reissaaminen niin kivaa kuin onkin..jossainmäärin tahtoo pinnaa kiristää ja jotain sattuu.. Niin nytkin..
Mentiin kansallismuseoon ja sehän oli ihan mielenkiintoinen.. suositeltava kohde.. Lopuksi sitten vieraskirjaan nimiä raapustaissa kumppani impulssivisesti vetäisi " revolution forever!!!..."
Minussahan tietysti besserwisseri oli hereillään ja alkoi paahtaa luentoa reppureissaajan turvallisuussäännöistä..
-Ole hajuton ja mauton.. Älä ota poliittisia kantoja..
Kumppanihan oli yhtä kärkkäästi asiassa kiinni ja siitähän saatiin vallan hyvä alkusoppa tulevaan..

Turvallisuus:
Ole hajuton ja mauton, älä ota poliittisia, uskonnollisia kantoja.  Älä ainakaan väittele paikallisten kaa
pidä hätävararahaa, pieniä seteleitä dollareita hyvässä piilossa vaatteisasi, passit, matkustusasiakirjat kortit käyttövarat matkustaessa rahavyössä, majottuessa majapaikan safeboxissa muovipussiin teipattuna ja nimikirjoituksin sinetöitynä, vain päivän tarve taskussa
älä kännää.. alkoholia vain kohtuudella...
älä ole sinisilmäinen...uunottajia on tarjolla..

Niinhän siinä olikin jo lievää närkästyksen ilmapiiriä ilmassa kun mentiin eteenpäin...
Jossain matkanvarrella aloin mietiskeleen, että se vippi bussi menee hankalaan aikaan,, Kansan bussissa voi olla yli 400km taival yli +30 helteessä olla eämää suurempi kokemus.. Päätä kohti 70 euron lisäpanos lentolippuihin voisi olla ihan järkevää
Siinä sitten aloiteltiin keskustelua
"pitäisi päättää miten mennään... olisikohan lento sittenkin viisainta?"
"Ei me mitään lennetä..rahaa palaa ja sä kuitenkin haluat mennä sillä kansanbussilla, sillä mennään"
"Vaan jos sittenkin lennettäs... on se kuitenkin helpoin tapa"
"Sä kuitenki haluut mmennä sillä bussilla.. mun mieliksi vaan esität tota,, mitä sä oikeen  meinaat..
"Mut mut mut"
"sä haluut bussilla,,, me mennään bussilla!!!!!"
Tässä vaiheessa tiesin hävinneeni pelin... hyvät vaihtoehdot olivat hakusessa.. Piti alkaa miettimään.. Vettä riittävästi, pähkinöitä, tölkkikahvia, hedelmiä. mehua...
Päätöksentekoprosessi eteni joten eihän siinä auttanut muu kuin tilata liput hotellin respalta lokaalibussiin.. Hinta ei ollu rahassa paha 2x13 ekee,,, yhteinen päätös syntyi neuvotteluprosessissa ja siinähän kohta oltiinkin innostuneena suunnitelemassa.. Väsykireyskin meni tuossa neuvonpidon tuoksinassa...
Kuka voi väittää, ettei miehet ja naiset ymmärrä toisiaan.. siis haloo..

Taistelunhaluiset kukot ja väkivaltainen pöytä - Vang Vien 03-012

Taistelunhaluiset kukot ja väkivaltainen pöytä.
Vang Vieniin päästiin vallan näppärästi. 260km vuoristotiellä joka oli luokkaa kotikunnaiden metsäautotie..Siis leveydeltään. Ekat 160km kelvollisesti asfaltoitu, loput vähemmän.. Mutkaa löytyi serpentiiniväylällä riittämiin ja putoukset ojanpohjille oli muutaman sadan metrin luokkaa joten kuskin malttiin ja jarrujen kuntoon oli jo oman mielialan vuoksi syytä luottaa.. Taival kesti noin 6 tuntia joten melkoisen nuutuneessa tilassa saavuttiin perille.. Guesthousin nuorimies oli tuktukin kaa paikalla ja niinhän sitä turhia miettimättä hypättiin kyytiin.. Ajateltiin jotta jos ei kelpaa lyödään reput selkään ja mennään seuraavaan. niitä guesthouseja täällä VangVienissä kyllä on.. Joka makuun ja maksuluokkaan.. Kelpasi.. joten kamat bungalowiin ja baanalle (ilmastoitu huone, vapaa wifi 120 000 kip/per yö).
Illalla oli ihana miitti.. guesthousen nuoren miehen morsmaikku laittoi meille muutaman hengen porukalle aitoa lao ruokaa.. Meitä oli pöydässä Suomalaiset, Britit, Itävaltalaiset ja Korealaiset reppureissaajat sulassa sovussa yhteisellä aterialla.. Pöytägrillin päällä oli perinteinen grillaustaso jossa oli kupu kuin hatussa konsanaan ja reunan lierellä sitten vesihauteessa Kypsennettiin nuudelit, vihannekset ja yrtit.. siinä hiilien kuumentamalla kuvulla yrttimaustetut lihasuikaleet.. Maku oli jälleen jotain taivaisia hipova.. vähintäänkin pari tuntia siin syötiin hartaudella.. Väliin pieniä keskustelunpoikasia reissusta, elämästä, suunnitelmista.. Huippukokemus..
Nyt sitten asiaan Väkivaltaisen pöydän tarina:
Illan päälle oli vallan helppoa vetäytyä unipuulle.. Pitkä matka ja kuuma ilma oli häivyttänyt enimmät mehut joten silmät lupsahtelivat vallan lupaavasti.. Kuin nuijalla lyötynä sitten nukahdin.. Jotensakkin havahduin yöllä.. kuulosti kuin rouva olisi suunnistanut kohti vessaa, käänsin kylkeä ja yritin nukahtaa.. aivan helvetillinen moksaus.. Satakertaisella volyymillä myös rouva kuulutti hätäänsä ja kipua.. Ähinää  ja voivotusta, itkuakin joten hätä siinä minullekkin tuli.. Rouva ja pöytä kohtasivat sen verran vauhdikkaasti, että silmäkulmaan oli tullut ihan kunnon tälli.. sitä siinä sitten kylmällä vedellä haudottiin ja rouvan itkukin pikkuhiljaa helpotti.. Vaan arvatkaapa kahdesti helpottiko minua.. mieleen vierähti kunkas ollakkaan.. Silmänurkka saa kunnon tälli.. Seuraus.. Musta silma.. Arvatkaa kahdesti kuinka uskottavalta kuulostaaskaan selitys jostain helkkarin pöydänkulmasta.. Varsinkin kun matkaseurana keski-ikäinen juntilta vaikuttana sikaniska.. Hetken hiipi pakokauhu mieleen.. Ajatuskin niistä säälivistä, ymmärtävistä katseista.. Pikatuomioistuimen  nanosekunnissa muodostamasta tuomiosta, jolle ei olisi valitusmenettelyä.. Mielikuva kansantuomioistuimesta joka raahaa "pöydänkulman" lähimmän puun juurelle hätähätää rasvatun köyden jatkeeksi, ilman turhia selittelyjä taikka viimeisiä henkisauhuja.. Voi helvetin kuustoista.. Marttyyri minussa nosti päätään.. Mitähän tästäkin vielä..
Taistelevat kukot: rouvahan oli silloin aamuyöstä herännyt kun naapuruston ensimmäinen kukko herätteli äänijänteitään.. Helvetillisen pontevasti ja kirkkaalla äänellä se häätelikin kanaparvea töihin ja toimiin.. Ei tämä maailma laiskoja elätä.. tästä nuoren tenorin haasteesta suivaantunut vanhempi kukkoherra. joka kaikesta päätellen asusteli meidän pihapiirissä, avasi kurkkunsa äkämystyneeseen vastavetoon.. Jo elämää kokeneella äänellä se täräytti pontevan aloitusfanfaarin.. huvittavan kuuloinen kiekuminen päättyi liki kuin seinään Kukkokiekuuuuu soundi ei  jaksanut kantaa loppuun saakka, se ikäänkuin katkesi ja jonkinmoiseen epämääräiseen kähinään päättyvänä rääkäisynä hiipui loppuunsa.. Vaan siitä alkoi kukkojen taisteluhuutojen sota.. Vuorotellen ne todistivat omaa herruuttaan.. pimeän aamuyön keskeltä kuului vanhan jo väistyvän herran yritykset ja nuoren voimiensa  tunnossa ponnekaasti, kovaa ja korkealta uhoavan nuoren ja uhmakkaan kukkoherran taisteluhuuto.. Onneksi välillä vetivät sen verran henkeä, että vielä kerran sai vaipua unimaisemiin, uutta päivää odotellessa..