Löysimme Utopian

Vihdoin ja viimein. Aamulla reput autoon ja liikkeelle. Ylivieskassa vielä pari työasiaa ja keula kohti V.antaata. Hakunilassa pikku pyörähdys, Auto hiirakkotien parkkiin ja lentoasemalle. Hetki odotusta ja matkaan.. Varsovassa lyhyt pysähdys ja suuntana onkin Hanoi. Hanoin lentoasema näytti tälläkertaa tutulta paikalta. Vanhasta muistista mentiin heti kättelyssä yläkerrassa olevaan Vietnam airlinesin henkilökuntaravintolaan kanakeitolle. Edullinen paikka ja hyvää ruokaa :) Pientä jänskätystä oli ilmassa kun ventattiin Laosin lentoa. Lippu oli netin kautta buukattu ja olisipa ollut vallan kiva huomata, että pieni feikki olikin kyseessä...  Aikanaan tuli lähtevien taululle helpotus.. Lähtörituaalit vielä ja koneelle..Matka jatkui kohti salaperäistä itää. Potkurikoneella, ei edes kovin suurella, mutta siistillä ja huolletun näköisellä... Perille päästiin:).
Laosiin tutustuminen alkoi tietysti maahantuloselvityksellä. Koneessa oli jotäytetty saapumisilmoitukset, viisumi oli valmiina (Tukholman lähetystöstä). Rauhallisuus, kuri ja järjestys oli havaittavissa.. hieman sama fiilis kuin Viron tullissa ennen, slaavilainen yrmeys vain puuttui... Ystävällinen, mutta tiukka oli kontrolli. Rahaseinältä kippejä (1euro=10500 kipiä). pihan taksiasemalla neuvonpitoa, meillä oli valmiiksi tulostettuna lappu jossa guesthousen osoite sekä laolaisilla, että länkkäriaakkosilla. Majapaikka osottautui varsin normaaliksi budjettimatkailijan kohteeksi. Ei mikään hieno, mutta siisti.. Ilmastointi osottautui pelkäksi tuulettimeksi. Onneksi toimivaksi sellaiseksi. Safeboksia ei ollut, mutta ikkunat olivat tukevasti kiinni ja ovessa oli renksut omalle munalukolle. sen verran on jo opittu, että passit, matkustusasiakirjat, kortit ja pääosa käteisestä pakattiin ensin sanomalehtikääreeseen, sitten muovipussiin. koko koreus teipattiin vielä ilmastointiteipillä. lopuksi vielä teippauksen risteyskohtiin spriitussilla nimmareita... Huomaa jos joku lainaa vaikkapa luottokorttia..
Luang Prabang
Kaupunki on valtavan mekong joen ja sen sivuhaaran nam khanin risteyksessä. Itse kaupunki on jokien välisellä niemellä, kuin sormen kärjessä.
Rauhallinen, unelias, ystävällinen. ranskalaisajan leima näkyy. Patongit, viiniravintolat, rakennuskanta. Keltakaapuisia buddhalaismunkkeja tulee tuon tuostaskin vastaan. Kauniita temppeleitä on kävelyetäisyydellä useampia..
iltapäivän kävely vei pitkin nam khanin varrella olevaa katua. Jo tulomatkallamme huomiota kiinnittänyt kyltissä oleva nuoli osoittaa kohti Utopiaa. Uteliaita kun olemme lähdemme tietysti seuraamaan viittaa. kohta tulee toinen viitta joka osoittaa kapealle sivukujalle. Sinne. Kuja mutkittelee sokkeloisena eteenpäin. tiheään rakennettuja asuntoja, pihoja. Hoidettuja ja ränsistyneitä. Taas viitta...Matka jatkuu kohti utopiaa, mikä se lieneekään. Jokaisella omansa, mutta tämä on viitoitettu sellainen. onko kyseessä pikku hauskuus vai mitä? Vihdoin ja viimein kapenevan kujan päässä, joen töyräällä, kuvankauniilla paikalla Bungalow tyylinen ravintola. Paikka jossa voi viettää aikaa, antaa ajatuksen lentää lintuna kohti kaukaisuudessa näkyviä vuoria. Kuunnella puolikorvalla toisten matkalaisten tarinoita. sulkea simät ja nauttia..
Jumalainen valmistuvan ruuan tuoksu herättää tähän todellisuuteen...Nälkä... Nopeasti tilaus sisään ja odottamaan . Odotus palkittiin ruhtinaallisesti. Maut, tuoksut, tunnelma.. Juuri sitä mitä olemme täältä etsimässä..  Annoksessa on riisiä ja kanaa kookosmaitoon tehty Malesialais curry on yhtäaikaa pehmeän suuhun sulava, yrttinen kuin myös parkkiintumattomassa skandinaavin suussa vahva. Maku ei potki, mutta päälaelle kihoaa hiki... en ole eläissäni syönyt näin hyvää ateriaa... Hintaa vierailulle tuli 136000 kipiä . Vajaa 14 euroa.. sillä lähti kummallekkin meistä kaksi pulloa laobeeriä+kaksi ateriaa... en pitäisi pahana..
Illalla tutisevaa bambusiltaa pitkin nam khanin toiselle puolelle.. Pimeydessä kulkua ohjasi valoköysi.. Polun päässä pieni ravintola.. ulkoisesti rähjäisempi kuin utopia, mutta miellyttävä paikka. Dyen-Sabai nimeltään. Lonely Planetin listaama paikka.

rouvan sivuhuomautus "voisihan sitä matkaillakkin, mutta täällä sitä vain istutaan huoneessa ja tekstiä tulee.." Taidankin tällä haavaa lopettaa ja lähteä kokemaan :) 

Nettikahvilakäynnin päälle kierros keskustassa. Laolainen kahvi on tummaa, vahvaa ja maukasta.