Aamun tarkein asia oli selvittaa kuinka, milla ja miten etenemme Siem Reappiin Kambozan puolelle.. Lento sinne tuntui alun alkaenkin melkoisen asialliselta vaihtoehdolta ja niinhan sita paikallisen matkatoimiston rouvan kanssa tehtiin kauppaa 1 200 000 kippia/ nuttura tuli hommalle hintaa.. (noin 120 ekee paalta..). Taman suurkaupan innostamina mentiinkin sitten paikalliselle tuoretorille hieroon patongista ja hedelmista diilia.. Kaupat tehtiin ja loytyi viela pyoravuokraamo. nyt olikin tie avoinna.. Tosin ekaksi Sedoneen pikku paikkareille. Pari tuntia siina vierahti ja sitten taipaleelle.. mentiin Mekongista yli vanhaa ranskalaisten rakentamaa siltaa.. Hetki pyorittiin temppelialueella ja kaannyimme jo takaisin. Riitta akkasi sivukadun siina sillan kupeella ja matka kaantyi sinne.. Ensin tuli paikallisihmisten varsin koyhan nakoinen asuinalue.. voisi sanoa jopa slummiksi joiltain osin.. Vaan piilossa oli siella taustalla vallan hyvinvoivan nakoinen omakotialue. Hoidettuja siirtomaatyylisia taloja ja kauniita pihoja..
Mekongin rannasta huomasimme alueen ruoka/seurusteluravintolan jonka terassi oli kutsuvan nakoinen.. Viihdyimme paikassa tunteja ja taas tunteja.. Nautimme levosta, rauhasta, ihanasta maisemasta ja jalleen oli ruoka kuin jumalaisen kaden ohjaamana tehtya. Tulista.. siis todella TULISTA. Mutta herkullista.. Talle ihanalle oleskelulle on yksi yhteen kokoava nimi CHILLAILU. Kiireeton oleskelu ilman kiiretta.. laolaiset ovat kuulemma tassa asiasssa oppimestareita kaikille muille.. Sanovat nailla kulmilla " Kun Vietnamilainen nakee pellon, han alkaa viljella siina riisia. Kambozalainen taas seisahtuu pellon laidalle ja katselee kun riisi kasvaa. Laosilainen lepaa siina pellonlaidalla puun varjossa ja kuuntelee kun riisi kasvaa"
Me siis Laosin maaperalla noudatimme kansallisviisautta ja oleilimme.. Kumppani otti kuvan minusta chillaamassa.. Jalat terassin kuistilla ja lahes umpiunessa.. Maailman murheet oli kaukana, leppea tuuli virkisti ja mekongilta kuuluvat aanet kantautuivat tuskin havaittavina.. Taustalla soi lao poppia joka on jo itsessaan nirvana tilaan ohjaavaa, pehmeaa ja hyokkaamatonta musiikkia..
niin siita kuvasta... Kaukana mekongin toisella puolella on iso, varmaan kymmenia metreja korkea kullattu buddha.. Buddha nakyy kauas ympari laaksoja.. siella se hymyilee salaperaisena hahmona vuoren kupeessa.. Rouvan ottamassa kuvassa Kultainen Buddha istui varpaani paalla. ei se tietenkaan selvana nay, vaan kun sen tietaa.. :)
Illan paatteeksi viela katukahvilaan nauttimaan vahvaa laokahvia... Taalla osataan tarjota paremaa kahvia kuin on totunut juomaan.. Tammoisesta minuutissa kuppinsa tyhjaavastakin tulee nautiskelija.. Viimeiset kipit viela rhanvaihtajalla dollareiksi, ettei jaa painolastiksi.. pieni kayttokassa jatettiin, etta paasee tanne nettikahvilaan ja saa maksa tuktukin lentoasemalle..
Huomenna siis Kambozaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti