Vang Vieniin päästiin vallan näppärästi. 260km vuoristotiellä joka oli luokkaa kotikunnaiden metsäautotie..Siis leveydeltään. Ekat 160km kelvollisesti asfaltoitu, loput vähemmän.. Mutkaa löytyi serpentiiniväylällä riittämiin ja putoukset ojanpohjille oli muutaman sadan metrin luokkaa joten kuskin malttiin ja jarrujen kuntoon oli jo oman mielialan vuoksi syytä luottaa.. Taival kesti noin 6 tuntia joten melkoisen nuutuneessa tilassa saavuttiin perille.. Guesthousin nuorimies oli tuktukin kaa paikalla ja niinhän sitä turhia miettimättä hypättiin kyytiin.. Ajateltiin jotta jos ei kelpaa lyödään reput selkään ja mennään seuraavaan. niitä guesthouseja täällä VangVienissä kyllä on.. Joka makuun ja maksuluokkaan.. Kelpasi.. joten kamat bungalowiin ja baanalle (ilmastoitu huone, vapaa wifi 120 000 kip/per yö).
Illalla oli ihana miitti.. guesthousen nuoren miehen morsmaikku laittoi meille muutaman hengen porukalle aitoa lao ruokaa.. Meitä oli pöydässä Suomalaiset, Britit, Itävaltalaiset ja Korealaiset reppureissaajat sulassa sovussa yhteisellä aterialla.. Pöytägrillin päällä oli perinteinen grillaustaso jossa oli kupu kuin hatussa konsanaan ja reunan lierellä sitten vesihauteessa Kypsennettiin nuudelit, vihannekset ja yrtit.. siinä hiilien kuumentamalla kuvulla yrttimaustetut lihasuikaleet.. Maku oli jälleen jotain taivaisia hipova.. vähintäänkin pari tuntia siin syötiin hartaudella.. Väliin pieniä keskustelunpoikasia reissusta, elämästä, suunnitelmista.. Huippukokemus..
Nyt sitten asiaan Väkivaltaisen pöydän tarina:
Illan päälle oli vallan helppoa vetäytyä unipuulle.. Pitkä matka ja kuuma ilma oli häivyttänyt enimmät mehut joten silmät lupsahtelivat vallan lupaavasti.. Kuin nuijalla lyötynä sitten nukahdin.. Jotensakkin havahduin yöllä.. kuulosti kuin rouva olisi suunnistanut kohti vessaa, käänsin kylkeä ja yritin nukahtaa.. aivan helvetillinen moksaus.. Satakertaisella volyymillä myös rouva kuulutti hätäänsä ja kipua.. Ähinää ja voivotusta, itkuakin joten hätä siinä minullekkin tuli.. Rouva ja pöytä kohtasivat sen verran vauhdikkaasti, että silmäkulmaan oli tullut ihan kunnon tälli.. sitä siinä sitten kylmällä vedellä haudottiin ja rouvan itkukin pikkuhiljaa helpotti.. Vaan arvatkaapa kahdesti helpottiko minua.. mieleen vierähti kunkas ollakkaan.. Silmänurkka saa kunnon tälli.. Seuraus.. Musta silma.. Arvatkaa kahdesti kuinka uskottavalta kuulostaaskaan selitys jostain helkkarin pöydänkulmasta.. Varsinkin kun matkaseurana keski-ikäinen juntilta vaikuttana sikaniska.. Hetken hiipi pakokauhu mieleen.. Ajatuskin niistä säälivistä, ymmärtävistä katseista.. Pikatuomioistuimen nanosekunnissa muodostamasta tuomiosta, jolle ei olisi valitusmenettelyä.. Mielikuva kansantuomioistuimesta joka raahaa "pöydänkulman" lähimmän puun juurelle hätähätää rasvatun köyden jatkeeksi, ilman turhia selittelyjä taikka viimeisiä henkisauhuja.. Voi helvetin kuustoista.. Marttyyri minussa nosti päätään.. Mitähän tästäkin vielä..
Taistelevat kukot: rouvahan oli silloin aamuyöstä herännyt kun naapuruston ensimmäinen kukko herätteli äänijänteitään.. Helvetillisen pontevasti ja kirkkaalla äänellä se häätelikin kanaparvea töihin ja toimiin.. Ei tämä maailma laiskoja elätä.. tästä nuoren tenorin haasteesta suivaantunut vanhempi kukkoherra. joka kaikesta päätellen asusteli meidän pihapiirissä, avasi kurkkunsa äkämystyneeseen vastavetoon.. Jo elämää kokeneella äänellä se täräytti pontevan aloitusfanfaarin.. huvittavan kuuloinen kiekuminen päättyi liki kuin seinään Kukkokiekuuuuu soundi ei jaksanut kantaa loppuun saakka, se ikäänkuin katkesi ja jonkinmoiseen epämääräiseen kähinään päättyvänä rääkäisynä hiipui loppuunsa.. Vaan siitä alkoi kukkojen taisteluhuutojen sota.. Vuorotellen ne todistivat omaa herruuttaan.. pimeän aamuyön keskeltä kuului vanhan jo väistyvän herran yritykset ja nuoren voimiensa tunnossa ponnekaasti, kovaa ja korkealta uhoavan nuoren ja uhmakkaan kukkoherran taisteluhuuto.. Onneksi välillä vetivät sen verran henkeä, että vielä kerran sai vaipua unimaisemiin, uutta päivää odotellessa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti